Joulut juhlittu, paluu arkeen

Perjantaina suuntasimme kulkumme, kirjaimellisesti läpi tuulen ja tuiskun, takaisin kotiin. En heti en kyllä aio moiselle matkalle uudestaan lähteä. Reilut 1400km tuli auton mittariin lukemia ja lukuisia tunteja autossa istumista muutaman päivän sisällä, ei kiitos taas muutamaan kuukauteen. Tuskin ollenkaan ennen pikkukakkosen syntymää. Sen sijaan muutama hieman lyhyempi sukulaisvisiitti pitäisi jaksaa tehdä, mutta semmoinen 2-3 tunnin ajomatkahan menee ihan leikiten.

Joulu meni oikein hyvin ja Esko tapasi ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikean joulupukin. Pikkuisen ujostutti, mutta äidin sylistä oli turvallista katsella touhua ja pienellä lahjapaketti houkutteella saatiin Esko jopa hetkiseksi pukin syliinkin istumaan, se pakollinen valokuvan mittainen hetki siinä maltettiin olla, sitten tuli äitiä ikävä. Oltiin taas kaikki oltu niin vallan kiltteinä, että.... vaikka meidän ei edes pitänyt saada mitään, koska saatiin juuri ennen joulua uusi pesutorni.

Masuvaltakunnassakin tuntuu kaikki olevan hyvin. Tokikaan en nyt ole päässyt ultraan pikkuista katsomaan, mutta oloissa ei ainakaan ole suuria muutoksia tapahtunut sitten varhaisultran. Maha on ihan järkyttävän turvonnut iltaisin ja voisi kuvitella minun olevan jo ainakin raskauden puolivälissä! Rinnat on edelleen arat ja turvonneet nekin. Mahan nippailuja tuntuu hyvin satunnaisesti, ei edes joka päivä. Ja tämä väsymys, voi luoja, miten voi ihmistä väsyttää näin paljon. Ihan uskomatonta! Lievää etovaa oloa satunnaisesti esiintyy myös, mutta toistaiseksi se on pysynyt kurissa säännöllisellä 2 tunnin välein syömisellä. Appelsiinimehua menee litrakaupalla ja sen kyllä huomaa, voisin muuttaa asumaan vessaan.

Nyt vaan odotellaan ensimmäistä neuvolaa, joka onkin jo 9.1.14. Eihän siellä nyt mitään ihmeellistä tapahdu ja kaikki on tällä toisella kierroksella jo tuttua, mutta on sinne silti ihan kiva mennä. Meidän neuvolassa on ihan kivat tädit ja leppoisa meininki muutenkin. Luultavasti saan lippusia ja lappusia ja numeron, josta voin jo varata niskaturvotusultran. Nyt on menossa rv 8+3. Huisia, miten nopeesti aika on mennyt.

Rauhaisaa Joulun aikaa kaikille!

Tämä äiti hiljentyy nyt muutamaksi päiväksi nauttimaan joulusta rakkaiden ihmisten parissa.
Matkustettiin tänään liki 800km läpi tuulen ja tuiskun ja päästiin perille mun isän luokse viettämään joulua. Tämä onkin Eskon ensimmäinen joulu täällä, kun viime joulu oltiin kotikonnuilla. Tänne on tulossa oikein joulupukkikin, saa nähdä, mitä pikkukaveri moisesta tuumaa. Toivottavasti ei ihan kamalan paljoa pelkää kuitenkaan.

Matka meni hyvin ja yllättävän hyvin mullakin kesti selkä ja perse istumista. Yhden kerran pysähdyttiin matkalla syömään mun mummon luona. Eskokin viihtyi hyvin autossa, kuten yleensä. Meillä oli vähän epäterveelliset matkaeväät, mutta oli pakko jotain helppoa naposteltavaa olla, ettei etova olo pääse yllättämään. Ostin sipsejä ja suolakeksejä evääksi ja juomaksi pillimehuja ja limpparia. Mummo sentään tarjos ihan kunnon karjalanpaistia ruoaksi.

Nyt alkaa väsyttää jo sen verta rankasti, että pitää mennä jo nukkumaan. Eskokin herää kuitenkin taas 7 aikaan....

Ihanaa Joulun aikaa kaikille!

Ruudulla nähtyä

Perjantaina oli hartaasti odoitettu ensimmäinen ultra, alkuraskauden ultraääni. Se kuului inseminaation kanssa ns. samaan pakettiin, eli sain automaattisesti ajan ultraan polille, kun plussa tuli.
Mentiin sinne Armaksen kanssa yhdessä. Pikkuisen jännitti, mutta ei kyllä kovinkaan paljoa. Jotenkin oli luottavainen olo, vaikka eihän sitä etukäteen koskaan voikaan tietää, miten asiat ovat. Lääkäri selitti tekevänsä ensin ultran ja sanoi, ettei tarvitse säikähtää, kun hän ei heti sano mitään. Kertoi haluavansa ensin itse tutkia tilanteen ja sanoa vasta sitten meille, kun on varma asiasta.
Ultraus tehtiin alakautta ja melkein heti lääkäri totesi, että hänellä on kivoja uutisia kerrottavana. Yksi sikiö näkyy kohdussa ihan oikeassa paikassa. Sitten lääkäri tutkaili lisää tilannetta ja lopuksi näytti meille ruudulta kaiken mahdollisen ja selitti kaiken. Sydämen sykekin näkyi tosi hienosti. Sikiö vastasi viikkoja tosi hyvin, oli itseasiassa päivän suurempikin.
Raskaudella on kuulemma tosi hyvät mahdollisuudet jatkua normaalisti loppuun asti. Ne normaalit keskenmenon riskit on tietenkin kaikilla olemassa, mutta nyt kaikki oli juuri niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin olla.
Että eiköhän tässä uskalla alkaa ihan tosissaan olemaan raskaana ja kasvattelemaan masua :)

Vastaus haasteeseen

Sain tämmöisen haasteen Laskettu aika blogista täältä. Kiitos haasteesta :)
Yleensä olen ollut aika huono vastailemaan haasteisiin, mutta ajattelin tehdä parannuksen.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista.

1. Asun alle 20000 asukkaan kunnassa. (Tai no, ellei kuntaliitosta lasketa) 
2. Perheeseeni kuuluu aviomies, yksi lapsi ja koira. 
3. Koulutukseltani olen kondiittori, mutta työskentelen ihan toisella alalla. 
4. Himoitsen salmiakkia.
5. Haaveilen kovasti matkasta jonnekin kauas ja lämpimään. 
6. Pelkään ukkosta. 
7. Meillä on vain yksi auto, joten työmatkojen kanssa joudutaan säätämään joka viikko. 
8. Haaveilen oman talon rakentamisesta. (hullua) 
9. Harrastan lavatanssia. (Ihan perinteistä humppa-tangolinjaa) 
10. Äidilläni ja minulla on todella läheiset välit. 
11. Olen appelsiinimehun suurkuluttaja. 

Minulle osoitetut kysymykset: 

1. Minkälaisena näet itsesi?
- Perhekeskeisenä kotiäitinä, joka etsii vielä sijaansa työelämässä. 

2. Onko sinun koskaan vaikea olla oma itsesi?
- Ei ole. En edes osaa olla mitään muuta kuin oma itseni. 

3. Missä olet lahjakas?
- Tekisi mieli sanoa, etten missään. Kyllä minulta kuitenkin kädentaitoja löytyy. 

4. Minkälainen aamuihminen olet?
- Surkea. En todellakaan ole tippaakaan aamuihminen. Rakastan nukkumista ja nukun helposti liki puoleen päivään, jos vain annetaan nukkua. Pienen lapsen myötä pitkään nukkumiselle on kyllä saanut heittää hyvästit. 

5. Mitä asiaa tai esinettä ilman et voisi elää? 
- Hmmm... onhan niitä montakin. Kuten hammasharja, mutta vastaa silti kännykkä. Sillä voi soittaa, tekstata ja pääseepä sillä jopa nettiinkin :) 

6. Mitä tykkäät tehdä vapaa-aikana?
- Tykkään leipomisesta ja usein tuleekin leivottua vähintään kerran viikossa jotain. Käydään myös joskus miehen kanssa yhdessä tansseissa. 

7. Miten haluat viettää lomasi?
-Perheen kanssa rentoutuen. Kesälomalla ollaan myös yleensä aina hieman kierrelty kotimaassa. 

8. Mitkä ovat parhaat tapasi rentoua?
- Tylsää, mutta sohvan nurkassa tv:tä katsellen, tietokoneella istuen tai kirjaa lukien. 

9. Tähän astisen elämäsi mieleenpainuvin kokemus?
- Näitäkin on muutama. Ensinnäkin tapaaminen rakkaan aviomieheni kanssa. Siitä muutaman vuoden kuluttua ollut hääpäivämme ja viimeisimpänä esikoisen syntymä. 

10. Mitä ovat elämäsi tärkeimmät arvot?
- Perhe, onnellisuus, terveys 

11. Mitä toivot elämältäsi?
- Toivon tietysti, että perheeni saisi elää onnellista elämää ja pysyisimme kaikki terveinä. Toivon myös jossain vaiheessa löytäväni sen jutun, jonka parissa oikeasti haluan työskennellä ja tietysti toivon saavani myös sen työpaikan. 

Kysymykset haastetuille:

1. Mikä on ollut elämäsi vaikein koettelemus?
2. Miten asut?
3. Lempi herkkusi? 
4. Suurin unelmasi/haaveesi?
5. Mikä tai mitkä asiat saavat sinut ärtymään? 
6. Mitä pelkäät?
7. Mikä on omituisin tapasi?
8. Mitä sarjakuvahahmoa muistutat eniten? 
9. Mikä on kaukaisin paikka, jonne olet koskaan matkustanut? 
10. Varhaisin lapsuusmuistosi? 
11. Miksi päätit vastata tähän haasteeseen? 

Haastan mukaan seuraavat blogit: 

Mitä silmät ei nää
Queen Ariel
Elämässä
Tää on vain, Sylvin elämää
Emmiko
Pienempi kuin kolme
Salmirakkia
Tiuhti´s life
Haikaran bongaaja
PikkuPeikkoPrinsessat
Helistellen

Rajoitettu ruokavalio

Tiedän kyllä, että raskauden aikana tulisi välttää joitakin ruoka-aineita, mutta en ole itse pahemmin jaksanut niistä stressata. Näin joulun alla sitä tulee kuitenkin miettineeksi asiaa hieman tarkemmin. Rakastan kaikkea kalaa, etenkin graavisuolattua, savustettua, kylmäsavustettua, lämminsavustettua ja ihan kaikkea. Sen verran varovainen kuitenkin olen, etten tieten tahtoen mene ostamaan kaupasta tyhjiöpakattua kalaa listeria riskin vuoksi. Ostan siis jouluna kalani suhteellisen tuoreena suoraan kalatiskistä ja suolaan sen itse. Savukalat taidan myös ostaa tiskistä suoraan niin ne eivät ainakaan ole tyhjiöpakattuja.

Perehtyessäni asiaan tarkemmin, löysin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta hyvän tietopaketin raskausaikana vältettävistä ruoka-aineista. Ajattelin nyt jakaa osan siitä teidän kanssanne.

Inkivääri

Osa inkiväärin kemiallisista ainesosista saattaa olla haitallisia sikiön kehitykselle. Inkivääriä sisältävissä valmisteissa on oltava merkintä ”Ei suositella raskaana oleville”.

Siis kääk!!!!!! Täällä on vedetty joulupipareita ja vielä enemmän piparitaikinaa nassuun ihan hyvällä ruokahalulla ja nyt sitten luin, ettei inkivääriä saisi syödä. Tokihan se piparitaikina sisältää jauhettua inkivääriä....

Kahvi ja kofeiinipitoiset juomat kuten kola- ja energiajuomat

Kofeiinin saanti tulee rajoittaa 300 mg:aan/päivä, mikä vastaa kolmea 1,5 dl:n kupillista kahvia. Kolajuomia voi käyttää rajoitetusti. Energiajuomia ei suositella.

Raskaana oleville kofeiini voi aiheuttaa jo pieninä määrinä sydämentykytystä, vapinaa ja närästystä. Suuret annokset (yli 300 mg/päivä) voivat lisätä keskenmenon ja lapsen pienen syntymäpainon riskiä.

Ei aiheuta toimenpiteitä, kun en juo kahvia enkä mitään energiajuomiakaan. Enkä colaa... 

Lakritsi ja salmiakki

Säännöllistä käyttöä ei suositella. Kerta-annoksen tulee olla kohtuullinen, korkeintaan 50 g/päivä. Lakritsikasvin korkea glykyrritsiinipitoisuus voi aiheuttaa turvotusta ja nostaa verenpainetta.

RRRRRakastan salmiakkia, mutta eiköhän käyttöni pysy ihan kohtuudessa. En syö sitä lähellekään joka viikkokaan, mutta sitten kun syön, niin saattaa sitä toki mennä enemmän kuin 50g. 

Listeria

Listeriavaaran takia vältettäviä ovat tyhjiö- ja suojakaasupakatut, graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuotteet, pateet ja mäti;
pastöroimaton maito (esim. tilamaito) ja siitä valmistetut juustot; pehmeät juustot (home-, kitti- ja tuorejuustot, kuten brie, gorgonzola ja chévre). Kuplivan kuumiksi kuumennettuina juustot ovat turvallisia. Kovissa juustoissa, kuten edamissa, emmentalissa ja oltermannissa listeriabakteeri ei pysty lisääntymään.

Listeriabakteeri tuhoutuu yli 70 asteen kuumennuksessa, mutta ei pakastettaessa eikä suolattaessa.

Listeriabakteerin aiheuttama listerioosi voi johtaa keskenmenoon ja ennenaikaiseen synnytykseen ja aiheuttaa lapselle vaikeita yleisinfektioita.

Tässäpä se onkin tarkemmin selitetty, miksi noita tyhjiöpakattuja kalatuotteita tulisi välttää. Juustoja olen kyllä vetänyt (juuri parhaillaankin) ihan hyvällä omallatunnolla. Edellisen raskauden aikana söin Kreikassa myös fetajuustoa ihan huoletta. Ainakin kotimaiset juustotuotteet on kaikki tehty pastöroidusta maidosta, myös mm. aurajuusto ja brie yms. 

Raaka liha

Tartarpihvejä, raakaa jauhelihataikinaa, riimilihaa, parmankinkkua ja muuta raakaa lihaa ei suositella edes pieniä määriä, mutta niitä voi käyttää kuumennettuna. Raaka liha voi aiheuttaa toksoplasmainfektion, joka saattaa johtaa keskenmenoon tai aiheuttaa sikiölle vakavan infektion. Raakalihassa on myös EHEC-riski.

Niin ja vaikka kuinka se ihanan mehukas mediumiksi jätetty naudan pihvi houkuttaisi, niin ei. Se kannattaa pyytää kypsänä, kiitos.

Siinäpä oli joitakin tuolta THL:n sivuilta bongaamiani juttuja. Itse olen noudattanut -kaikkea kohtuudella- linjaa ja aion noudattaa vastakin. En minä viime raskaudessakaan mitenkään kummemin vahtinut syömisiäni, söin sitä, mikä maistui ja kaiken söin hyvällä omallatunnolla.
Alkoholia vältän täysin ja kokonaan. Alkoholittomia siidereitä ja oluita ja myös viinejäkin on saatavilla ihan hyvä valikoima ja niillä pärjää kyllä, jos jotain on pakko saada. Jätän myös nuo tyhjiöpakatut kalat suosiolla kauppaan enkä syö raakaa lihaa. En myöskään juo mitään light mehuja ja limuja niiden sisältämien keinotekoisten makeutusaineiden vuoksi. Niitä en kyllä juo normaalistikaan juuri noiden kaikkien myrkkyjen vuoksi. Meillä mennään tavallisilla sokerimehuilla ja limuilla silloin harvoin, kun sellaisia juodaan. Tai no, mehua kyllä menee litrakaupalla viikossa, mutta limuja ei juuri koskaan.

Listeriabakteeri tuhoutuu yli 70 asteen kuumennuksessa, mutta ei pakastettaessa eikä suolattaessa.

Listeriabakteerin aiheuttama listerioosi voi johtaa keskenmenoon ja ennenaikaiseen synnytykseen ja aiheuttaa lapselle vaikeita yleisinfektioita.

Lopuksi vielä pieni korjaus. Olin laskenut viikot väärin tuossa 5+3 postauksessa ja nyt onkin menossa 6+2. Eli olin omissa laskuissani päivän jäljessä :)

V-Ä-S-Y-T-T-Ä-Ä-!

Voihan haukotus sentään. Mulla on varmaan kohta leuat sijoiltaan, kun jatkuvasti vaan haukotuttaa. Oikein hävettää töissäkin keskellä päivää revitellä leukojaan, mutta minkäs mahdat.
Oon ollut tällä viikolla jo kaksi iltaa töissä ja tänään olin muuten vain koko illan menossa ja huomenna taas iltaan töihin. Eipä paljoa ole ehtinyt kotona muuta kuin nukkua. Eskoakaan en ollut  nähnyt toissa aamun jälkeen ollenkaan. Tänään kerkesin kotiin juuri ennen nukkumaan meno aikaa ja pääsin lukemaan iltasatua. Luettiinkin oikein pitkän kaavan mukaan yhdessä peiton alla ja syliteltiin  muutenkin. Olipa äitillä ollutkin pikku ukkoa iso ikävä!

Kuinkahan paljon töitä kärsii tehdä, että se ei mene liian raskaaksi? Mulla kuitenkin on fyysinentyö. Ei mitenkään älyttömän raskas ja pieniä taukojakin pystyn pitämään usein työn lomassa. Tänään olikin pakko käydä juomassa lasi vettä ja suomässä pari suolakeksiä, kun rupes jotenkin heikottamaan kesken kaiken ja oli ehkä aavistuksen etova olokin. Apua, tästäkö se nyt alkaa. Sanokaa, että ei ala! Mä en halua!

5+3

Kuten otsikkokin kertoo, nyt on menossa rv 5+3. Voi, miten tämä alkuraskaus tuntuukin niin matelevan. Eskoista odottaessa kaikki oli niin uutta ja jännää. Kävin varmaan kymmenen kertaa päivässä googlailemassa, mitä kaikkea sikiön kehityksessä kulloisenkin päivän kohdalla tapahtuu. Nyt en ole kertakaikkiaan vaan ehtinyt "olla raskaana" ollenkaan. Työt vievt leijonan osan ajastani ja kotona odottaa sitten kikutteleva ja uhmakas Esko. Huoh....

Tänään kävin Vau:fi sivulta lukemassa alkion kehityksestä ja kappas, tällä viikolla alkeellinen sydän muodostuu ja alkaa pumppaamaan verta. Muutkin sisäelimet alkavat pikkuhiljaa muodostua. Ihmeellistä, että niinkin lyhyessä ajassa, kuin 9kk, voi naisen sisällä kasvaa kokonaan uusi elämä. Tai toisinaan jopa kaksi tai kolmekin elämää. Ja kuinka valmis ihminen vastasyntynyt vauva on, vaikka onkin aivan avuton rääpäle pitkän aikaa.

Oireista ei oikein ole kamalasti kerrottavaa, enkä uskalla mennä oikein mitään sanomaankaan, ettei tulisi sitä "juuri pääsin sanomasta" efektiä.
- masua jomottelee ja nipistelee useita kertoja päivässä, koska kohtu kasvaa ja venyy. Kuvittelin kyllä jotenkin, ettei ne nippailut tällä toisella kierroksella tuntuis niin paljoa, mutta ihan samallalailla ne tuntuu, kuin Eskoa odottaessakin.
- rinnat on arat ja hieman pinkeät. Varsinkin näin iltaisin sen huomaa, että alkavat aristaa. Mikähän siinäkin on, että niiden pitää alkaa jo näin alussa kasvattamaan rauhasia, kun olisi koko pitkä 9kk aikaa.
-Palelu! En kyllä tiedä, liittyykö se varsinaisesti tähän raskauteen, vai onko meillä vaan niin pirun kylmä. No on, mutta ei mua ennenkään ole koko aikaa palellut. Iltaa kohti vaan pahenee ja nämä illat menee ihan horkassa, kun palelen miljoonan vaatekerroksen ja vilttien alla tässä sohvan nurkassa. Ja mikään ei auta, ei vaikka kuinka lisään vaatetta. Arvatkaapa vaan, kuinka ikävää on mennä nukkumaan, kun palelee niin pirusti?

Alan valmistautumaan henkisesti tuonne sänkyyn kömpistä varten. Hrrrr.... palelee jo pelkkä ajatuskin!

Raskaana 2-3

Kuten otsikkokin kertoo, tein tänään varmistukseksi vielä clearbluen digitestin ja siihen paukahti tuo raskaana 2-3. Ei mulla kyllä ole ollut aihetta epäillä ensimmäisenkään testin tulosta, vaikka ei se viiva mitenkään järin vahva ollutkaan, kuitenkin ihan selvästi havaittava viiva ja mieskin sen näki. Jos nyt sitten ihan oikein olen laskenut niin nyt ois kait rv 4+2

Oireita ei vielä kamalasti ole. Alamahaa jomottelee ja juilii satunnaisesti. Rinnat on aavistuksen arat ja jotenkin pinkeät tai miten sen nyt sanoisi. Tiedostan niiden olemassaolon koko ajan, vaikka normaalisti niihin ei tule kiinnitettyä mitään huomiota päivän aikana. Väsymyskin alkaa pikkuhiljaa nostamaan päätään. Illalla olen jo tosi aikaisin ihan valmis sänkyyn. Niin ja palelu, mua palelee ihan älyttömästi iltaisin. Normaalisti olen tykännyt nukkua ihan eevan asussa, mutta nyt on ollut pakko kaivaa yöpaita ja villasukat jalkaan yöksi.

Mielenkiinnolla odotan tämän raskauden etenemistä ja on mukava, kun voi verrata tätä Eskon odotusaikaan. Eskoa odottaessani olin juuri jäänyt työttömäksi ja olin sitten koko raskausajan kotona. Nyt tilanne on täysin päinvastainen. Olen pari viikkoa sitten aloittanut uuden työn ja tarkoitus olisi jatkaa työssä niin pitkään, kun suinkin vaan pystyn ja kykenen. Nyt ei myöskään ole aikaa nukkua pitkin päivää, kun on tuo pikkuinen Esko tässä huollettavana. Vajaa kaksi vuotias osaa jo keksiä kaikki mahdolliset koiruudet, jos äiti erehtyy hetkeksikään sohvalle vaakatasoon eikä silmät näe ihan joka nurkkaan. Arkisin toki ollaan töissä Armaksen kanssa ja Esko on hoidossa. Mulla on myös aika paljon iltavuoroja ennen joulua. Silloin saan kuitenkin olla aamupäivän yksin kotona, kun nuo ukot lähtee töihin ja hoitoon.

Tämä bloggeri on mulle vielä hieman outo, mutta yritän saada lisättyä sen asetuksen tänne, että voi liittyä lukijaksi tähän sivustoon. Tervetuloa vaan meidän matkaan kaikki :)

Blogi herää henkiin

Enpä ole näköjään jaksanut/ saanut aikaiseksi kirjoitella tänne mitään. Osa syy on ollut se, että Eskon kanssa vietetty aika on vaan vienyt koko päivän enkä sitten illalla ole enään jaksanut kirjoitella mitään. Syksyllä aloitin myös työt ja meillä alkoi hoitoarki. Esko on perhepäivähoitajalla ja kaikki on mennyt tosi hyvin, nyt kun on tottunut siellä olemaan.

Pikkukakkosta on yritetty saada aluilleen kooooko kesä ja syksy ihan luomuna. Elokuussa kävin gynellä ja sain sitten lehetteen labraan, missä katsottiin mm. prolaktiini ja kilppariarvot. Verikokeiden tulokset oli kaikki ihan normaalit, eli sieltä ei löytynyt mitään selitystä lapsettomuudelle. Sain sitten lähetteen julkisen puolen lapsettomuus polille. Poliaika tuli sitten lokakuun loppuun ja mentiin sinne Armaksen kanssa yhdessä. Saatiin kuulla, ettei meissä kummassakaan ole mitään vikaa, joka estäisi raskauden ja mahdollisuudet ovat tosi hyvät, kun meillä on jo yksi lapsi. Sain sitten clomifenit tukemaan omaa hormoonitoimintaa ja niillä varmistettiin, että edes se yksi munasolu kypsyy. Sen kypsyminen varmistettiin seurantaultrassa ja sen jälkeen tehtiin inseminaatio ja pistettiin pregnyl piikki, joka on ns. irroituspiikki ja se varmistaa ovulaation. Sitten pitikin kaksi viikkoa odotella ja kärvistellä ja tämän viikon keskiviikkona sain tehdä testin ja.......

Sieltä pärähti PLUSSA tikkuun!!!

Aika huisia. On tätä jo odotettukin ja ihan uskomatonta, että heti ekasta inssistä tärppäs. Laskettuaika on kait joskus elokuussa 6-9.8 omien arvioideni mukaan. Mutta jos vanhat merkit pitää paikkaansa niin ei se ennen kuun puoliväliä synny.

Eli nyt tästä sitten tulee pikkukakkosen odotusblogi. Jos tätä joku käy lukemassa, niin jättäkää ihmeessä komenttia, niitä on aina niin mukava lukea. Itseäni varten minä tätä kirjoitan, mutta lukijatkaan ei tietenkään ole yhtään pahitteeksi. Ja erikoisen mukavaa olisi, jos saisin lukijoiksi muitakin samassa tilanteessa olevia.

Piinailu jatkuu

Tänäänkään ei minkäänlaista vuotoa ole tullut. Mahassa tuntuu pientä jomottelua välillä. Rinnat tuntuvat ehkä aavistuksen aroilta, jos oikein mielikuvitusta käyttää. Tuttu menkkamigreenikin loistaa poissaolollaan. Menossa siis kiertopäivä 28. Kärsimätön, kun olen niin pitihän se testi tehdä. NEGA.... olin jo lähes varma plussasta, mutta ei sitten näköjään. Testasinkohan liian aikaisin.

Luultavasti tässä on vaan käynyt niin, että lomareissun vuoksi ovis on ollut oletettua myöhemmin ja sitten myös menkat myöhässä muutaman päivän. Odotellaan nyt tässä sitten vielä pari päivää ja teen uuden testin ellei siihen mennessä tuhruilu ole alkanut.

Eskosta tein muistaakseni testin 28-30 kiertopäivien aikaan. Se plussakierto oli niin kummallinen, etten ihan tarkkaa kiertopäivää silloin tiennyt. Kuitenkin sain todella selkeän plussan heti testiin ja testasin samalla apteekin testillä, millä nytkin. Tuskin tässä nyt sitten kuitenkaan raskaana ollaan. Melkein ehdin jo innostua.

Todellista piinaa

Reissu on nyt onnellisesti ohi ja alkupuolella reissua tuli pupuiltuakin muutaman kerran mm. ulkosaunassa, hotelissa poitsun vedellessä hirsiä huoneen toisella laidalla. Mummolassa ei sitten enään kehdattu/jaksettu. Loma muutenkin oli oikein onnistunut ja kelit olivat kohdillaan. Viikonloppuna olikin shokki palata kotiin, kun täällä vain rapiat 15 astetta lämmintä ja tänäänkin on satanut vettä koko päivän.

Kierto alkaa nyt olla lopuillaan ja tätiä tässä jo odottelen. Muutamana päivänä on alamahassa tuntunut menkkoja edeltävää jomottelua satunnaisesti. Pissalla on pitänyt käydä melko tiheään, mutta siihen mahtanee syypää olla turhan tiuha jääkaapilla ramppaaminen. Niin ja eilen kesken kauppareissun meinasi hieman iskeä huono-olo ja maha meni sekaisin. Oli pakko jättää kärryt hyllyn kulmalle ja kipittää vessaan. Olo kyllä helpotti heti sen jälkeen, joten huono-olo varmaan johtui vaan mahan sekaisin menosta. Eikä se mahakaan enään ole ollut yhtään epänormaali.

Nyt sitten tässä vaan piinaillaan vielä ainakin huomiseen, hyvä olisi malttaa odotella vielä muutama päivä. Eri asia vaan maltanko... taas ne pahuksen testit polttelee tuolla vessan laatikossa. Ei pitäisi ostaa etukäteen!

Täysin pihalla

Kierto korkattu eilen, tästä on hyvä jatkaa lapsentekopuuhia. Kiertopäivästä ei hajuakaan ja en aio sitä kalenterista nyt tarkistaakaan. Tarviiko sitä aina niin tarkkaan tietääkään. Kyllä ne menkat sieltä taas sitten vajaan kolmen viikon päästä tulee, vaikkei koko aikaa kalenteria tuijottaisikaan.

Tänään on ollut helle, suorastaan kuuma. On ollut oikein hyvä shoppailu päivä, kun on saanut istua ilmastoidussa autossa ja kierrellä hyllyjä sisätiloissa suojassa paahteelta.

Sen lisäksi, että meillä tanssitaan vaakamamboa, meillä myös rumbataan. Nimittäin pesukoneen kanssa. Pyykki ja pakkausrumba on alkanut. Reissun alkuun jäljellä 3 yötä.

Pohdiskelua

Mulla on ihan kummallinen olo. Välillä iskee hetken kestävä oksettava olo, joka usein menee ohi juomalla tai syömällä jotain pientä. Koko ajan tekisi mieli syödä jotain, mutta oikein mitään ei tee kuitenkaan mieli. Ei ole nälkä, eikä oikeastaan kovin janokaan. Jääkaapilla tulee ravattua tuon tuostakin ja joka kerta voi todeta sen saman, ettei siellä edellenkään ole mitään, mitä haluaisin suuhuni laittaa. Toisinaan saatan napata yhden juusto tai kinkkusiivun tai kaivan kaapista jonkun keksin.

Rintoja kivistää aina välillä, useinmiten silloin, kun riisun rintsikat pois. Varsinkin oikean puoleista rintaa on kivistänyt jo useamman kuukauden ajan satunnaisesti. Se tuntuukin jotenkin isommalta, mitä toinen. Mitään ylimääräisiä patteja en kyllä ole huomannut, vaikka olenkin nyt tavallista enemmän koittanut tutkia. Toivottavasti gyne osaa sanoa siihenkin jotain, sitten kun joskus onnistunut sinne asti pääsemään.

Niinpä, kaikki "oireet" passaisivat oikein hyvin raskauteen. Testejä en ole tehnyt, menkat kun ovat tulleet ihan normaalisti ja täysin ajallaan koko ajan. Ainoa poikkeus on, että ennen kunnon vuodon alkamista, tulee pari päivää kestävää tuhrua. Ennen Eskon odotusta ei tuhruvuotoja ollut oikeastaan koskaan. En sitten tiedä voiko tämä kaikki johtua siitä, ettei oma hormoonitoiminta ole vielä kunnolla palautunut ennalleen synnytyksen jälkeen, vaikka siitä onkin jo kohta 1,5 vuotta aikaa. Eilen luin netistä kaikkia juttuja ja eräässä kerrottiin, että hormoonitoiminnan palautumiseen saattaa mennä vuosi, puolitoistakin. Kummasti ne jotkut vaan sikiää samontein uudestaan, kun ovat edellisen muksunsa pyöräyttäneet.

Olen alkanut epäilemään, josko mulla oiskin keltarauhasen vaajatoimintaa. Se aiheuttaa mm. tiputtelua ennen kuukautisia, niukkoja kuukautisia, keskenmenotkin voivat johtua siitä, koska alkio ei pääse kunnolla kiinnittymään kohtuun keltarauhashormoonin puutteen vuoksi. Keltarauhanen ylläpitää raskautta siihen saakka, kunnes istukka alkaa kunnolla toimia.

Niin, nyt on kp 5 ja menkat ovat loppuneet. Nämä tämän ketaiset olivat kyllä hieman kummalliset. Kunnon vuotoa oli kyllä kaksi päivää, mutta jotenkin vuoto tuntui olevan normaalia limaisempaa. Siteeseen ei kunnolla tullut vuotoa, kuin ensimmäisenä päivänä. Muutoin vuotoa tuli lähinnä vain vessassa käydessä. Ja nyt ne jo ovat kokonaan ohi. Kyllä mulla yleensä on vuoto kestänyt 4-5 päivää ja sen jälkeen vielä ollut hiipuvaa tuhrua päivän-kaksi.

Toisaalta tekisi mieli testata ihan vaan oman mielenterveyden vuoksi, mutta toisaalta. Jos nyt testaisin ja se olisikin positiivinen, siitä se vasta kamala huoli alkaisi, kun vuotoakin kuitenkin oli melko normaalisti. En kuitenkaan usko olevani raskaana, joten taidan jättää testaamatta. Säästyypähän sekin testi otollisempaa aikaa varten.

Punainen ferrari

Piinailu ohitse tämän kierron osalta. Maanantai-iltana tuli jo hieman tuhrua paperiin pyyhkiessä ja tiistaina tuhruili koko päivän enemmän ja vähemmän. Eilen sitten hanat aukesivat ihan kunnolla ja nyt on kp 2 menossa. Ei mulla kyllä ollut yhtään semmoinen olokaan, että olisin voinut raskaana olla.

Pari viikkoa vielä ja saan soittaa tk:seen. Tarkoitus olisi saada aika gynelle ja sitä kautta päästä sitten jatkotutkimuksiin. Kesä-heinäkuun vaihteessa tulee kuluneeksi vuosi, kun menkat synnytyksen jälkeen alkoivat ja toisen vauvan yrittäminen alkoi. Tuntuu taas kestävän tämä raskautuminen ihan tarpeeksi kauan. On tämä aavistuksen ehkä helpompaa kestää nyt, mitä ensimmäisellä kierroksella. Nyt mulla kuitenkin on yksi maailman rakkain ja ihanin poika, äidin silmäterä.

Reilun viikon päästä lähdemme kesälomareissuun kiertelemään Suomea ja yöpymään maatilamajoitukissa sekä sukulaisten nurkissa. Käymme tutustumassa uusiin seutuihin, uusiin kaupunkeihin ja uusiin nähtävyyksiin. Otamme ilon irti lapsen kanssa reissaamisesta ja käymme mm. Linnanmäellä ja Korkeasaaressa ja varmasti paljon muissakin paikoissa. Ähtärin eläintarha on myös käyntikohde listalla Tuurin kyläkaupan ohessa. Toivottavasti samalla ajatuksetkin karkaavat lomafiiliksiin ja lapsenteko onnistuisi ihan puolivahingossa.

Piinaviikon mietteitä

No niin, se alkaa tämäkin kierto lähenemään loppuaan ja piinailu on alkanut. Yritän kovasti olla ajattelematta koko asiaa. Tuntemuksia mihinkään suuntaan ei ole. Ihan pientä hetkellistä jomotusta on tänään pari kertaa tuntunut, mutta nekin mielestäni ihan väärässä paikassa. Aamupäivällä oli mahakipeä vasemmalta puolelta melko alhaalta, mutta niin reunasta, että tuskin se kipuilu ainakaan kohdusta oli peräisin.
Odottelen rauhassa menkkojen alkamista, luultavasti tuhruilu alkaa viimeistään maanantaina. Vahvasti epäilen, että se alkaa jo huomenna. Nyt on kp 23 menossa. Oviksen saatoin bongata kiertopäivien 13-14 välisenä yönä. Jos se yöllinen jomottelu ei ollut ovis, niin sitten ei hajuakaan, millon lie on ollut.

Ei mulla kyllä ole tippaakaan semmoinen tuntuma, että olisin raskaana. Edellisillä kerroilla on ollut muutamaa päivää ennen plussausta jotenkin vaan semmoinen olo. Se tunne, että jotakin on nyt tekeillä. Nyt ei ole semmoista oloa ja kun ei ole mitään jomotuksiakaan, joita aiemmissa raskauksissa on ollut suunnilleen viikonpäivät ennen plussaa.

Mitäs muuta. Kovasti kesäloman suomiturneeta suunnitellaan, Kuopio, Joensuu, Savonlinna, Helsinki, Tampere, Turku... ja ties vaikka ja mitä muuta. Vähän risteilyä uudella viikkarin laivalla, sukulaisten tapaamista, uusien paikkakuntien koluamista ja kaikki tämä lapsen ehdoilla.

Kummaa touhua

Kylläpäs aika rientää. En näköjään ole tännekään ehtinyt pitkiin aikoihin, vaikka niin oli muka vakaa aikomus päivitellä melkein päivittäin.
Helteet pukkasivat pohjolaan ja päivät kuluvat pitkälti pihatöissä ja muuten vaan Eskon kanssa ulkoillessa. Sääskiä täällä on ihan jumalattomasti ja ollaan kaikki enemmän ja vähemmän kupattuja ja pahkuroita täynnä, Esko rukka varsinkin.

Mulla ne menkat oli ja meni ja nyt eletään jo tämän kierron puoliväliä. Tai ei mulla tarkkaa havaintoa kiertopäivästä ole, mutta olettaisin oviksen olleen toissa yönä. Ainakin aamuyöstä oli sen maallista jomotusta ja juilintaa, että siihen heräsin. Tuntui kyllä enempikin olevan koko häpyluu tulessa, samoin nivuset. Ja ei luulisi liiallisesta peittojen heiluttelustakaan moisen johtuvan, kun ei meillä se peitto niin usein heilu. Nyt ollaan 3 kertaa laitettu lasta aluilleen jokatoisenpäivän taktiitalla. Saas nyt näkkee sitten taas...

Yritin gyne aikaakin saada itselleni, mutta eihän tässä tuppukylässä mikään systeemi toimi. Ensin käskettiin soittaa uudestaan seuraavana päivänä ja menin sitten sen pahaisen päivän unohtamaan. Soitin uudestaan ja silloin oli tietenkin jo liian myöhäistä ja seuraavan kerran aikoja annettaisiin vasta lähempänä heinäkuun puoliväliä, jolloin pitäisi soittaa uudestaan. Ajan saaminen sitten meneekin jonnekin elokuulle asti. Yritetään nyt sitten luomuna siihen saakka ja katsotaan sitten uudestaan. Meinasi lievästi sanottuna v&%%/!taa moinen touhu!

Menetetty tapaus

Piinailu taitaa olla ohitse tämän kierron osalta. Maanantai iltana jäi vaaleanpunaista tuhrua paperiin pyyhkiessä. Eilen tuhruili rusehtavaa tuhrua satunnaisesti vessassa pyyhkiessä. Pikkuhousut eivät kuitenkaan sotkeutuneet. Tänään on kans tuhruillut pikkuisen aina pyyhkiessä. Laitoin varuiksi pikkuhousunsuojan, kun oltiin liikenteessä. Eipä siihen suojaan kuitenkaan juuri nimeksikään mitään vuotoa tullut. Aavistuksen jotain rusehtavaa. Tämä tuhruilu on niin rasittavaa. Miksei ne menkat vaan voi alkaa heti kerralla ilman 2-3 päivän tuhruttelua? Ennen Eskoa mulla ei koskaan ollut mitään tämmöistä. Pari kertaa saattoi hieman punertavaa tuhrua tulla paperiin ja sitten ne hanat jo aukeskin ihan kunnolla.

Nytpä tässä sitten saa miettiä, onko jokin vialla, kun tämmöiseksi on nämä kierrot menneet. Muuten kyllä kierrot on suht. säännöllisiä. Tuhruilu alkaa yleensä kiertopäivinä 24-27 ja kestää sen 2-3 päivää, jonka jälkeen alkaa menkat. Ne sitten kestää keskimäärin 6 päivää ja lopussa saattaa olla kans 1-2 päivää hienoista tuhruilua.

Nyt ei oikein mitään menkkaoireitakaan ole. Mitä nyt pikkuisen välillä jomottelee mahaa ja mieliala on normaalia ärtyisämpi. Ei oikeastaan muuta. Menkkamigreenikin toistaiseksi loistaa poissaolollaan, mutta vielähän tuo ehtii.

Mitäs muuta... ulkona, ulkona, ulkona... siellä ne meidän päivät lähinnä kuluu. Eskokin haluaa vaan koko ajan olla ulkona ja mukavahan se on, että viihtyy. Touhuilee kaikkea tuossa omalla pihalla ja saan siinä sivussa jotain itsekin tehtyä. Kummasti ne sisäleikitkin kiinnostaa Eskoa paremmin, kun suurin osa päivästä kuluu ulkona.

Viikot vaan vierii

Oh hoh, se on viikko vierähtänyt niin nopsaan, etten ole näköjään tänne ehtinyt ollenkaan päivittelemään. On ollut niin komeat kelitkin, että päivät on kuluneet pitkälti ulkona. Alkuviikosta Armas ja Eskon pappa kävivät hakemassa meille hiekkalaatikolle peräkärryllisen hiekkaa ja sitä on tietenkin pitänyt testailla kovasti. Äitikin on päässyt hiekkakakkujen tekemiseen makuun sitten reilun 20 vuoden tauon jälkeen.

Tässä on nyt piinailut menossa ja oireita ei ole mihinkään suuntaan. Muutama jomotus parina aamu yönä on tuntunut, mutta ne jomotukset on tuntuneet ihan muualla, kun kohdun seutuvilla. Lähinnä ehkä nivusissa. Nyt, kun oikein alan miettimään niin liman vuotelu on saattanut hieman jopa vähentyä viime päivinä. En kyllä pahemmin ole jaksanut sitäkään seurailla. Viikko tosiaan on mennyt ihan siivillä ja en ole oloja juurikaan kuulostellut ollenkaan.

Maanantai...

Tänään oli kivan lämmin päivä, mutta tietenkin satoi vettä. Armas ja Esko ehtivät hetken ulkoilla sillä aikaa, kun minä kävin hakemassa maitoa kaupasta. Eskosta on tullut ihan kamala maitovasikka, maitoa kuluu ihan kiitettävästi nykyään.
Meillä oli tuossa ennen vuoden ikää maitokriisi, kun Esko päätti täysin yllättäen kerta laakista lopettaa korvikkeen juonnin kokonaan. Pakko oli alkaa antamaan ihan oikeaa maitoa ja onneksi maha kesti sitä ihan hyvin. Alkuun sitä meni melkoisen pieniä määriä ja syötiinkin sitten paljon jugurtteja ja viilejä ja kaikki puurot tehtiin maitoon, että saatiin tarpeeksi maitotuotteita menemään alas. Jossain vaiheessa aloin sitten epäilemään, ettei se maha ehkä sittenkään kestä ihan niin hyvin maitoa, kun aika usein oli maha löysällä. Muita masuvaivoja en huomannut eikä varsinaista ripuliakaan ollut kertaakaan. Kuukausi sitten vaihdoin laktoosittomaan maitoon ja vähemmän on mahan löysyyttä nyt ollut. Maitoa menee jo arviolta 5dl ihan vaan juomalla ja muut maitotuotteet ja puurot siihen päälle. Nyt ostin sitten yhden purkin luomu maitoakin, jos kokeili sitä ja siitä pikkuhiljaa siirtyisi takaisin ihan tavalliseen maitoon. Jos siis Eskon maha vaan kestää. On tuo laktoositon maitojuoma sen verta kallista, ettei sitä nyt ihan huvikseen viitsi ostaa, kun halvempaakin tavaraa on tarjolla.

Meillä oli tänään Eskon toimesta joku ihmeen päiväuni dilemma. Laitoin ihan normaalisti vaunuihin nukkumaan ja pikkuisen normi päikkyaikaa myöhemmin, koska herättiin aamulla tosi myöhään. Sain lykättyä vaunut pihalle ja istuin koneen ääreen niin eiköhän alkanut semmoiset raivarit, että oksat pois. Lähdin sitten postia hakemaan ja lykin vaunuja siinä samalla, jos se auttaisi. No, ei auttanut. Esko huusi pää punaisena vaunuissa niin kauan, että otin syliin ja vein sisälle. Käytiin tiukkasanainen neuvottelu (äidin toimesta) että nyt on päikkyaika ja nukkua pitää. Esko rauhoittui hyvin syliin ja nuokkui olkaani vasten. Neuvoteltiin sitten lisää, että omissa vaunuissa on hyvä nukkua ja mentiin takaisin ulos ja sain Eskon takaisin vaunuihin ihan ilman kitinöitä. 5 minsaa hieman keikutin vaunuja terassilla ja nukahtihan se viimein sinne. Normaalisti siis pakkaan Eskon sisällä vaunuihin ja lykkään suoraan terassille ja jätän sinne nukahtamaan itsekseen ja ei mitään ongelmia ole ollut kertaakaan. Kai sitä vaan joku tympäs tänään. Ehkä ei sitten ollut ihan niin väsynyt vielä. Nukkui kuitenkin ihan normaalit puolentoista tunnin unet.

Mitä sitten tulee näihin lapsentekohommiin niin tein tänään ovistestin ihan vaan testatakseni, kun sitä limaa on taas vuodellut. Ihan selvä nega tuli testiin, joten kai se lima on sitten sitä menkkoja enteilevää nyt jo. Niin tai no, jos ihan tarkkoja ollaan niin nythän on jo kp 18 menossa. Hui, onpas aika mennyt nopsaan. Menkkoja odottelen oviksen perusteella jonnekin kp 27-29 tienoille eli ensi viikon loppupuolelle. Toivottavasti jättävät tulematta. Ollaan vielä reissuun lähdössä ja ois kyllä tosi kiva viedä sinne vauvauutisia ilman menkkoja. Kuuliko nyt yläkerran herra the iso herra tämän hartaan toiveeni? Vauvauutisia ensi viikonloppuun ja ei menkkoja! Kiitos ja Aamen!

Että semmoinen maanantai...

Hyödynnettyjä päiviä

Oletettavasti voulaatio tosiaan oli tuolloin torstaina, jolloin sain kaksi viivaa tikkuun. Tai sitten se oli perjantaina aamusella. Silloin nimittäin oli sen maallinen jomotus alamahassa, ettei ihan hetkeen ole ollutkaan. Mullahan ei ole ollut minkäänlaisia ovisoreita synnytyksen jälkeen ollenkaan. Ei niitä kyllä juuri mainitsemisen arvoisesti ollut ennen raskauttakaan. Paitsi sitä limaa, sitä on kyllä joka kierrossa vuodellut enemmän ja vähemmän.
Ovista saatiin ihan kivasti hyödynnettyäkin, kun tässä kierrossa peitto heilui keskiviikko, torstai ja perjantai iltana. Eiköhän se ajoitus osunut kohdalleen. Nyt sitten vaan toivotaan parasta ja pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä tärpin puolesta.
Limaa ei kovin paljoa vuodellut enään tuon oletetun oviksen jälkeen, paitsi tänään. Ja heti on ollut semmoinen mitvit... olo?!! Kai sitä limaa voi sitten vuodella muutenkin. Käsittääkseni kuitenkin vuodon pitäisi ovulaation jälkeen vähentyä ja loppua kokonaan. Kunnes se sitten alkaa uudestaan loppu kierrossa enteillen tulevia menkkoja.
Alamahaa on satunnaisesti jomotellut joka päivä ovulaation jälkeen ja tänään jomotteli pikkuisen jopa vasemmaltakin puolelta, mistä yleensä ei jomottele ollenkaan.

Tänään on ollut kiva äitienpäivä. Aamulla tultiin "herättämään" oikein laulun kanssa ja sain nominationin rannekoruuni horoskooppi palan, kuten olin toivonutkin. Käytiin myös kaupungilla ravintolassa äitienpäivä lounaalla ja sen jälkeen vielä oman äitini luona kakkukahvilla. Illalla Armaan sukulaisia poikkesi kylään ja kahviteltiin vielä meilläkin sitten kääretortun merkeissä. Sumuinen ja utuinen sääkin selkeni illaksi ja aurinko paistoi. Ulkoiltiin koko perheellä omalla pihalla hetki ennen Eskon iltapalaa.

Kaksi viivaa ovistestissä

Kuten otsikkokin kertoo, tänään oli se päivä, jolloin ovistesti näytti selkeää plussaa. Unohdin kyllä lukea testituloksen vaaditun 10 minuutin sisällä, mutta eiköhän tulos kuitenkin ole suhteellisen luotettava. Aion kyllä jatkaa testaamista vielä muutaman päivän. Haluan nähdä, alkaako viiva vaalenemaan. Siitä voisin sitten varmemmasti päätellä oviksen olleen tänään/huomenna.

Tänään on kyllä ollut alamahassa oikean muniksen kohdilla lupaavan tuntuista nipistelyä ajoittain. Muutenhan mulla ei ole ovisoireita oikeastaan koskaan mitään, mistä voisin päätellä jotain tapahtuvaksi. Tuossa oikealla puolella munasarjojen kohdalla on nipistelyä melkein koko kierron ajan aina satunnaisesti, joten sitä nyt ei voi kovin varmana pitää.

Tämän päivän ovulaatilimoista ei taas voi sanoa yhtään mitään, koska eilen päädyimme Armaan kanssa (vihdoin) heiluttelemaan peittoja. Ihan vahingossa taisi kerrankin ajoitus osua suht. kohdalleen. Toki täytyy vielä muutamana iltana varmistella, että siellä varmasti on simppoja liikkeellä vastaanottamassa munasolua. Ja eihän se peittojen heiluttelu koskaan pahasta ole ihan huvikseenkaan.

Tänään laitettiin takapihan terassille Eskolle keinu ja voi sitä pienen ihmisen riemua. Poitsu nauraa hekotteli ihan ääneen, kun oli niin kiva keinua. Pois ei olisi millään halunnut ja itkuhan siitä sitten tuli, kun piti lähteä sisälle syömään. Luultavasti meillä keinutaan aika ahkerasti tulevina päivinä ja äiti antaa vauhtia.

Kyttäilyä

Joopa joo, ei se vaan koskaan muutu helpommaksi. Oviksen bongailu nimittäin. Eilen tein taas testin ja ei siihen kyllä oikein minkäänlaista viivaa tullut. Ehkä ihan hailakka, jos oikein käyttää mielikuvitusta. Tosin mulla tais kyllä olla pissi liian laimeaa, kun olin juonut mehua vain vähän aikaisemmin.
Tänään koitan sitten vahingosta viisastua ja istun tässä kurkku kuivana kintut ristissä, että saisin edes jonkinlaisen tuloksen siihen perhanan tikkuun. Sängyssä ei edelleenkään ole tapahtunut mitään. Pitäis varmaan jo alkaa ryhdistäytymään. On vaan ollut niin kurja päänsärky ja jotenkin semmoinen puolihuono olokin, niin ei siinä ole huvittanut edes harkita mitään muuta, kuin nukkumista. Tänään ei enään särje päätä, joten josko sitä illalla jaksaisi innostua...

Esko heräsi juuri päikyiltä, äitiä kutsutaan toisaalla. Ois tuo poika kyllä saanut vähän kauemmin nukkua. Nämä päikyt jäivät vajaaseen tuntiin. Nooh... jospa se nukahtais sitten illalla hieman paremmin.

Jatkuupi...

Oviksen bongauksesta vielä... eilen ja tänään on vuotanut jo selvästi enemmän limaa. Lima on ollut valkoisempaa ja paksua venyvää, kuin kananmunan valkuaista. Anteeksi likaiset ykstyiskohdat, mutta haluan kirjoittaa nämä itselleni muistiin. Tarkoitus olisi pitää jonkinasteista kiertopäiväkirjaa tässä samalla. Eilen aamupäivästä oli myös pientä nippailua alavatsalla oikealla puolella. Tänään ei ole ollut mitään tuntemuksia. Nyt siis menossa kp 13.

Libalabaa

Tänään oli sitten taas paluu arkeen viikonlopun jälkeen. Minulle se tarkoittaa Eskon kanssa kotona olemista, kotihommia ja sen sellaista. Aamulla nukuttiin pitkään, onneksi Eskokin nukkui niin sain itsekin levättyä kunnolla. Olisihan tuo silti väsyttänyt, mutta ei se auta jäädä sänkyyn enään, kun viereisestä huoneesta kuuluu vaativaa kitinää. Kömpii pian itse pois pinniksestä ja siinä hommassa tuskin käy kovin hyvin.

Tänään oli jotenkin heti aamusta semmoinen migreenin tyyppinen päänsärky alkamassa ja nappasin yhden ja ainoan lääkkeen heti aamusta. Se auttoikin ihan hyvin, onneksi. Nyt taas iltaa kohti alkoi tuntumaan uudestaan moinen päänsärky. Tarkoitus oli ottaa äidiltä lisää migreenilääkkeitä siellä käydessä, mutta ne sitten unohtui.

Ulkoiltuakin tuli tuossa omalla pihalla. Laiteltiin kukkapenkkiä kuntoon talven jäljiltä ja Armas toi siihen muutaman säkillisen uutta multaa. Laajennettiin entistä hieman ja sen myötä melkein kaikki kasvit siirtyivät nyt uudessa penkissä eri paikkoihin. Nyt siellä olisi vielä tilaa uusillekin istutuksille. Jahka kevät tästä kunnolla etenee, taidan käydä ryöstöretkellä äidin kukkapenkissä.

Mitä sitten tulee vauvantekohommiin, niin taitaa se kyllä jäädä välistä tänäänkin. Armas tuijottaa jääkiekkoa telkkarista ja minä en jaksa alkaa vonkumaan sitä sänkyhommiin. Päätäsärkee, taisin sen kyllä jo mainita yhden kerran. Tein päivällä ovistestinkin ja sain siihen haaleaakin haaleamman viivan. Minkäänlaisia tuntemuksia munasarjojen kohdilla ei ole ollut oikeastaan koko päivänä. Limaa on vuodellut hiljoksiin koko päivän aina vessareissujen yhteydessä. Tuskin se ovulaatio ihan vielä on. Mulla on jotenkin semmoinen epäilys, että se taitaa mulla oli pikkaisen kierron puolivälin jälkeen. Veikkaisin kp 15-17 tienoille. Katsotaan nyt, mitä nuo testit rupee näyttämään.

Testailua

Heti alkuun tilanne raporttia oviksen bongailusta.

Tänään on kp 10 ja tein ensimmäisen ovistestin, puhdas nega. Menkat loppuivat aikalailla torstaina ja melkein heti perjantaista lähtien on jonkin verran limaa jo vuodellut. Alkuun lima oli aika kirkkaan oloista, mutta nyt jo hieman paksumpaa ja valkoisempaa. Liman määrä on ollut koko ajan aika sama, housuihin asti ei juurikaan ole valunut, mutta paperiin sitä on jäänyt pyyhkiessä ihan kunnolla.
Mitään suurempia tuntemuksia mahassa ei ole ollut. Pientä nippailua välillä oikealla puolella, kuten aika usein koko kierron ajan on aikaisemminkin ollut.

Greippimehua olen nyt juonut litran verran kuluneen viikon aikana. Nyt viikonlopun olimme reissussa, jotenka mehut jäi juomatta. Yritin tänään paikkailla tilannetta juomalla ison lasillisen moista litkua.
Vitamiinejakin on nyt syöty reilun viikon verran. Ostin ihan tavallisia Minisunin monivitamiineja ja sitten erikseen foolihappoa. Saapi mieskin noita foolihappotabuja syödä, josko niillä vaikka olisi suosiollinen vaikutus simppoihin.

Tässä kierrossa on siis vakaa aikomus laittaa kaikki keinot peliin. Saas nähdä jääkö tältä illalta petipuuhat huomiseen. Sen verta reissussa rähjääntyy, että alkaa väsymys jo voittamaan. Eskon nukuttaminenkin oli tänään oma lukunsa. Pikkukaveri itkeskeli sängyssään kovastikin ja ei meinannut silittelyllä rauhoittua. Onneksi tajusimme tarkistaa vaipan ja jonkinlainen löysä/ripuli kakka siellä oli ja olipa kerinnyt sitten vajaassa puolessa tunnissa polttaa pyllyn ihan punaiseksi. Ei muuta, kun pesut ja kunnon kerros sinkkivoidetta. Eskon rauhoittelua ja yökkärit päälle. Syliinhän tuo meinasi nukahtaa, kun kannoin omaan huoneeseensa ja hetken aikaa siinä katseltiin Cars julistetta. Rauhoittui onneksi samantien omaan sänkyynsä ja taisi nukahtaakin melko pian, kun ei sieltä enään mitään ääniä ole kuulunut.

Nyt alkaa jo omakin silmä luppasemaan siihen malliin, että on viisainta hipsiä sänkyyn ja kallistaa pää tyynyyn. Tuskin tässä mitään on vielä menetetty, kun se ovistestikin oli ihan tyylipuhdas nega.

Taustoja

Blogin kirjoittaminen lienee viisainta aloittaa pienellä taustojen kartoittamisella. Itseni, blogin kirjoittajan, olen nimennyt Tyyneksi. Tyyne on reilun vuoden ikäisen poikalapsen kotiäiti ja yhden miehen vaimo. Äitiysloma loppui ajat sitten ja Tyyne jotenkin vaan jäi kotiin pyörittämään arkirallia. Töihin paluukin houkuttaisi, kun vaan olisi se työ, mihin palata.
Mieheni voisin tähän blogiin nimetä tuttavallisesti Armaaksi. Armas on minua useammankin vuoden vanhempi tavallinen suomalainen perusjuntti äijä. Aikoinaan meitä yhdisti sama harrastus ja sama musiikkimaku. Nykyään yhteiset harrastukset ovat jääneet, musiikkia toki kuuntelemme yhä. Suurin yhdistävä tekijä lienee tämä yhteinen perhe ja ihana pieni poikamme.
Poika olkoon kirjoituksissani Esikoinen alias Esko. Esko on siis muutaman kuukauden yli vuoden ja menoa ja meininkiä riittää sen mukaisesti. Järki ei paljoa pienen miehen päätä vielä paina, joka paikkaan on koko ajan kiire, vauhtia ja ääntä riittää muillekin jaettavaksi ja hurmaavia hymyjä satelee tämän tästäkin. Tyyne ja Arman ovat myytyjä.

Eskon aikaansaaminen oli työn ja tuskan takana ja monien vaiheiden kautta siihen meni kaikkineen liki kaksi vuotta ennen, kuin onnellinen odottaminen saattoi edes alkaa. Esko sai kuin saikin kuitenkin alkunsa ihan luomuna juurikin näihin aikoihin pari vuotta sitten. Odotusaika sujui todella hyvin. En voi sanoa olleeni elämäni kunnossa, mutta selvisin ilman suurempia vaivoja. Synnytys oli kuin oppikirjasta ja siitä jäi todella hyvä mieli ja halu tehdä se kaikki vielä ainakin yhden kerran uudestaan.

Meille oli alusta asti selvää, että toinen lapsi saisi tulla mahdollisimman pian. Esko oli noin 4-5 kuukauden ikäinen, kun menkat jälleen alkoivat ja siitä kait se varsinainen yrittäminen lasketaan alkaneeksi. Siitä tulee kuluneeksi pian vuosi. Yritystä on ollut enemmän ja vähemmän. Tästä on taas tulossa hyvää vauhtia pakkopullaa, lapsentekopanoja, päivien laskemista, olojen kyttäilyä ja ja, unohtuikohan jotain. Siitä kaikesta tässä blogissa on kyse. Saatan innostua myös kirjoittelemaan ihan arkisia näkymiä meidän perheestä. Kuvia ei tässä blogissa tulla näkemään, tai ei ainakaan mitään sellaisia, joista joku saattaisi meidät tunnistaa.