Perjantaina oli hartaasti odoitettu ensimmäinen ultra, alkuraskauden ultraääni. Se kuului inseminaation kanssa ns. samaan pakettiin, eli sain automaattisesti ajan ultraan polille, kun plussa tuli.
Mentiin sinne Armaksen kanssa yhdessä. Pikkuisen jännitti, mutta ei kyllä kovinkaan paljoa. Jotenkin oli luottavainen olo, vaikka eihän sitä etukäteen koskaan voikaan tietää, miten asiat ovat. Lääkäri selitti tekevänsä ensin ultran ja sanoi, ettei tarvitse säikähtää, kun hän ei heti sano mitään. Kertoi haluavansa ensin itse tutkia tilanteen ja sanoa vasta sitten meille, kun on varma asiasta.
Ultraus tehtiin alakautta ja melkein heti lääkäri totesi, että hänellä on kivoja uutisia kerrottavana. Yksi sikiö näkyy kohdussa ihan oikeassa paikassa. Sitten lääkäri tutkaili lisää tilannetta ja lopuksi näytti meille ruudulta kaiken mahdollisen ja selitti kaiken. Sydämen sykekin näkyi tosi hienosti. Sikiö vastasi viikkoja tosi hyvin, oli itseasiassa päivän suurempikin.
Raskaudella on kuulemma tosi hyvät mahdollisuudet jatkua normaalisti loppuun asti. Ne normaalit keskenmenon riskit on tietenkin kaikilla olemassa, mutta nyt kaikki oli juuri niin kuin tässä vaiheessa kuuluukin olla.
Että eiköhän tässä uskalla alkaa ihan tosissaan olemaan raskaana ja kasvattelemaan masua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina :)