Taas on aika hurahtanut tosi nopeesti. Jossain vaiheessa se tuntui enemmän matelevan, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että aika loppuu kesken. Kaikki on vielä tekemättä ja laittamatta ja laskettuun aikaan on vain 6 viikkoa! 6 viikkoa! Tosin, en usko, että tämä beibe syntyy yhtään sen aiemmin kuin veljensäkään aikoinaan. Sen valossa tässä olisi vielä n. 8 viikkoa armon aikaa jäljellä.
Maha tuntuu kasvaneen taas ihan kamalasti. Hieman jäi edellisillä neuvolakäynnillä häiritsemään, kun sf-mittaa ei otettu ollenkaan. Ei siis ole faktatietoa mahan kasvusta. Vauva tuntuu käteen ihan selvästi, vaikka en osaa sen asentoa sen tarkemmin eritelläkään. Viimeksi neuvolassa vauva oli raivotarjonnassa ja uskoisin olevan edelleen. Takapuoli tai selkä sen sijaan on ylhäällä ja tuntuu selvänä kovempana kohtana jommalla kummalla sivulla yleensä. Liikkeitä tuntuu melkeinpä ympäri mahaa ja välillä tuntuu kuin pieni kuula menisi pitkin mahaa. Lienee kantapäät :)
Olo on edelleen ihan hyvä. Jonkinasteista väsymystä on taas liikkeellä, mutta se nyt ei ole mitenkään tavatonta, kun minä olen kyseessä. Onneksi Esko on sisäistänyt kesäloman idean kiitettävästi ja nukkuu usein aamuisin 9-10 saakka. Saapahan aamuntorkku äitikin nukkua pitkään. Yöt olen saanut nukuttua myös yllättävän hyvin. Yleensä herään yhden kerran vessan yöllä ja nukahdan melko pian uudestaan. Jos oikein kovasti väsyttää niin saatanpa torkahtaa päivälläkin, kun Esko nukkuu päikkäreitä.
Muuten, vaikka olo onkin hyvä, en silti vaan jaksa tai kykene tekemään oikein mitään. Pelkkä ruoanlaittokin tuntuu maratooniin verrattavalta suoritukselta, mistään muusta kotitöistä nyt puhumattakaan. Eilinen kauppareissu Prismaan meinasi olla jo täysin ylivoimainen tehtävä. Onneksi Armas oli mukana henkisenä tukena. En taida enään ilman häntä lähteäkään kyläkauppaa kauemmaksi yksinään.
Meillä meni tällä viikolla asunto myyntiin ja sen myötä alkaa sitten näytöt ja näyttöihin siivoamiset. Kukahan meillä oikeasti jaksaa siivota joka viikko koko talon lattiasta kattoon. En minä ainakaan. Ja sitäpaitsi mullahan on ihan lääkärin määräyskin jättää kaikki raskaammat hommat tekemättä. Onneksi äiti lupasi tulla "räjäyttämään" meidän pesuhuoneen lattian. Toivottavasti se suorastaan räjähtää puhtaaksi. Toivotaan nyt kovasti, että meillä olisi onni matkassa ja saisimme tämän pian myytyä. Toki siinä on sitten se puoli aina olemassa, että tässä voi olla vielä muuttokin edessä ennen vauvan syntymää. Huh huijaa vaan...
perjantai 27. kesäkuuta 2014
torstai 19. kesäkuuta 2014
Neuvolaa ja lääkäreitä (rv 32+6)
Tällä viikolla on ollut neuvolaa ja lääkäriä ja vähän lisää lääkäriä. Alku viikosta oli neuvola ja samalla sairasloman uusinta lääkärillä. Neuvolassa kävin siis ensin ihan normaalikäynnin oman terveydenhoitajani luona. Juteltiin aluksi kuulumiset läpi ja terkkari kyseli vointeja. Samalla mitattiin verenpaine, joka oli edelleen tosi hyvä 122/66. Pissa oli puhdas. Painoa olikin tullut nyt vähän reilummasti lisää +1067g/viikko. Itse olin kyllä hieman toista mieltä tuosta painonnoususta. Olin vain 2 päivää aikaisemmin käynyt kotona puntarilla ja silloin lukema oli 3kg vähemmän, mitä neuvolan vaaka näytti! Neuvolassa toki punnitaan aina vaatteet päällä ja nyt mulla oli raskaat lappufarkut jalassa. Kovasti yritin terkkarille tilannetta selittää ja vetosin farkkujen painavan jo yksistään 2kg, mutta ei auttanut. Tuo lukema kirjattiin korttiin. Ei tullut kuitenkaan motkotusta painonnoususta. Terkkari totesi vaan, että yleensä sitä jossain kohtaa tulee aina vähän reilummasti.
Terveydenhoitaja ei tutkinut vauvaa nyt millään tavalla, koska kuulemma lääkäri oli aikonut kuunnella sydänäänet. Kyselin sitten vielä Eskon poskessa olevasta ihottumasta (kännykällä olin ottanut siitä kuvan) ja sain ohjeeksi laittaa siihen Sibicortia.
Sitten olikin lääkärissä käynnin vuoro. Taas kyseltiin kuulumiset ensin ja sitten katsottiin kohdunsuun tilannetta. Ensin lääkäri kokeili käsin ja totesi, että kanavaa on kyllä vielä jäljellä. Kohdunsuu kuulemma on hieman pehmentynyt. Sain ohjeeksi ottaa rauhallisesti ja kaikenlainen raskaampi tekeminen olisi kuulemma kiellettyä. Tutkimusta tehdessään lääkäri kopeloi myös hieman syvemmältä ja arvioi vauvan olevan ehkä raivotarjonnassa. Vauva kuulemma on vielä aika ylhäällä eikä ole ollenkaan laskeutunut. Sen jälkeen lääkäri halusi vielä spekulalla katsoa sitä kohdunsuuta tarkemmin. Sanoi, että paikat on sen verta turpeat, ettei halua kovin kovakouraisesti sorkkia. Minusta se tutkimus ei nyt kuitenkaan mitenkään erityisen helläkätinenkään ollut.
Sairaslomaa jatkettiin äitiysloman alkuun asti ja lisäksi sain lähetteen keskusneuvolaan kohdunkaulan ultraan varmuuden vuoksi.
Tänään sitten kävin tuolla keskusneuvolassa ultrassa. Minut vastaanotti mukava ja rempseä lääkäri. Heti alkuun hän totesi, että onpa ihana nähdä sinut yhtenä kappaleena! Olin vähän hämilläni tilanteesta. Joo, en ole aikonut ihan vielä synnyttää. Ehdin juuri ja juuri istahtaa minulle osoitettuun tuoliin, kun lääkäri jo sanoi, että otappa sitten housuja pois niin katsotaan se kohdunsuun tilanne.
Kiipesin pöydälle ja täti tökkäsi ultralaitteen sisuksiin. Hän totesi samantien, että ei mitään syytä huoleen. Kanavaa on jäljellä vielä toooosi pitkästi. Sitten mitattiin ja sitä oli 4cm jäljellä, eli ihan normaalisti. Sen jälkeen lääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen käsin. Kuulemma kohdunsuu on pikkuisen auki, mutta sekin on tässä vaiheessa uudelleen synnyttäjälle ihan normaali tilanne. Riskiä ennenaikaiseen synnytykseen ei ole ja saisin olla ihan huoletta. Toki raskaampia hommia tulisi välttää.
Mikä ihaninta niin lääkäri halusi myös pikaisesti ultrata vauvan. Heti alkuun todettiin, että tyyppi on kääntänyt nokkansa menosuuntaan, eli oli raivotarjonnassa, kuten kuuluukin. Lääkäri totesi saman, mitä edellinenkin, että aika ylhäällä vielä ollaan. Sitten lääkäri kysyi, että tiedänkö kumpi siellä on. Sanoin, että tyttö pitäisi olla ja lääkäri sitten varmisti tilanteen. Prinsessa on säilynyt yhä selkeänä prinsessana. :) Lopuksi vielä otettiin muutama mitta ja painoarvioksi saatiin 2300g. Kuulemma pitkä jalkainen ja pieni päinen tyttö. Ihan selvästi jatkaa sukunsa linjaa ja tulee veljeensä.
Kaikki on siis valtakunnassa hyvin. Mitä nyt vähän flunssaa pukkaa tälle mammalle ja Eskokin oli aikas kovassa kuumeessa. Tänään on onneksi ollut jo paljon paremmassa voinnissa.
Terveydenhoitaja ei tutkinut vauvaa nyt millään tavalla, koska kuulemma lääkäri oli aikonut kuunnella sydänäänet. Kyselin sitten vielä Eskon poskessa olevasta ihottumasta (kännykällä olin ottanut siitä kuvan) ja sain ohjeeksi laittaa siihen Sibicortia.
Sitten olikin lääkärissä käynnin vuoro. Taas kyseltiin kuulumiset ensin ja sitten katsottiin kohdunsuun tilannetta. Ensin lääkäri kokeili käsin ja totesi, että kanavaa on kyllä vielä jäljellä. Kohdunsuu kuulemma on hieman pehmentynyt. Sain ohjeeksi ottaa rauhallisesti ja kaikenlainen raskaampi tekeminen olisi kuulemma kiellettyä. Tutkimusta tehdessään lääkäri kopeloi myös hieman syvemmältä ja arvioi vauvan olevan ehkä raivotarjonnassa. Vauva kuulemma on vielä aika ylhäällä eikä ole ollenkaan laskeutunut. Sen jälkeen lääkäri halusi vielä spekulalla katsoa sitä kohdunsuuta tarkemmin. Sanoi, että paikat on sen verta turpeat, ettei halua kovin kovakouraisesti sorkkia. Minusta se tutkimus ei nyt kuitenkaan mitenkään erityisen helläkätinenkään ollut.
Sairaslomaa jatkettiin äitiysloman alkuun asti ja lisäksi sain lähetteen keskusneuvolaan kohdunkaulan ultraan varmuuden vuoksi.
Tänään sitten kävin tuolla keskusneuvolassa ultrassa. Minut vastaanotti mukava ja rempseä lääkäri. Heti alkuun hän totesi, että onpa ihana nähdä sinut yhtenä kappaleena! Olin vähän hämilläni tilanteesta. Joo, en ole aikonut ihan vielä synnyttää. Ehdin juuri ja juuri istahtaa minulle osoitettuun tuoliin, kun lääkäri jo sanoi, että otappa sitten housuja pois niin katsotaan se kohdunsuun tilanne.
Kiipesin pöydälle ja täti tökkäsi ultralaitteen sisuksiin. Hän totesi samantien, että ei mitään syytä huoleen. Kanavaa on jäljellä vielä toooosi pitkästi. Sitten mitattiin ja sitä oli 4cm jäljellä, eli ihan normaalisti. Sen jälkeen lääkäri tarkasti kohdunsuun tilanteen käsin. Kuulemma kohdunsuu on pikkuisen auki, mutta sekin on tässä vaiheessa uudelleen synnyttäjälle ihan normaali tilanne. Riskiä ennenaikaiseen synnytykseen ei ole ja saisin olla ihan huoletta. Toki raskaampia hommia tulisi välttää.
Mikä ihaninta niin lääkäri halusi myös pikaisesti ultrata vauvan. Heti alkuun todettiin, että tyyppi on kääntänyt nokkansa menosuuntaan, eli oli raivotarjonnassa, kuten kuuluukin. Lääkäri totesi saman, mitä edellinenkin, että aika ylhäällä vielä ollaan. Sitten lääkäri kysyi, että tiedänkö kumpi siellä on. Sanoin, että tyttö pitäisi olla ja lääkäri sitten varmisti tilanteen. Prinsessa on säilynyt yhä selkeänä prinsessana. :) Lopuksi vielä otettiin muutama mitta ja painoarvioksi saatiin 2300g. Kuulemma pitkä jalkainen ja pieni päinen tyttö. Ihan selvästi jatkaa sukunsa linjaa ja tulee veljeensä.
Kaikki on siis valtakunnassa hyvin. Mitä nyt vähän flunssaa pukkaa tälle mammalle ja Eskokin oli aikas kovassa kuumeessa. Tänään on onneksi ollut jo paljon paremmassa voinnissa.
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Rv 32+0
Jaahas, se ois taas yksi viikko täynnä. Tässähän alkaa ihan just kohta aika käymään vähiin. Tänään siis tasan rv 32+0 ja huomenna starttaa viikko 33. Tuossa 25-30 viikojen välissä oli hetki, kun tuntui, ettei aika niin nopeasti kulunutkaan, mutta nyt se on taas ottanut siivet selkäänsä ja vauhti on sen mukaista. Esko on ollut kaksi viikkoa kanssani kotona ja kylläpä aika on mennytkin nopeaa pienen miehen touhuja seuratessa ja viihdykkeitä keksiessä.
Meillä ei ole vielä mitään laitettu vauvaa varten valmiiksi. Toki kaikki suuret hankinnat on tehtynä, kun ne on aikoinaan Eskolle ostettu. Nyt pitäisi alkaa kaivelemaan kantokopan irtonaisia kankaita ja tukilevyjä vaatehuoneen uumenista ja käyttää ne pesukoneessa. Myös auton turvakaukalon kankaat on irrallaan jossain päin vaatehuonetta. Siinä tuleekin olemaan haastetta saada ne nätisti takaisin paikoilleen. Sitterin kankaatkin pitäis käyttää pesukoneessa, enkä just nyt muista minne olen ne sijoittanut. Vaatteet olen kaikki pessyt sitä mukaa, kun niitä olen ostanut tai saanut. Ne odottavat kaikki yhdessä isossa pahvilaatikossa vaatehuoneessa. Vaatehuoneeseen on tarkoitus laittaa lisää elfan vetokoreja, joihin sitten tulee myös vauvan vaatteet. Pitäisi päästä piakkoin koriostoksille. Sitä ennen pitäisi tehdä pientä raivausta muutaman hyllyn osalta, että ne korit ylipäänsä mahtuu koko huoneeseen.
Yhden paketin tutteja ostin valmiiksi, mutta mitään muita hoitotarvikkeita ei vielä ole. Tuttipullon tutteja pitää ostaa paketti tai kaksi ja lisäksi kaikki vaipat, vanulaput, vanupuikot ja rasvat yms. on ostamatta. Ehkä niitä nyt jo vois alkaa ostelemaankin, kun eihän tässä enään pitkä aika ole h-hetkeen. Kesällä on taipumusta olla aina liian lyhyt ja niin uskon sen olevan tänäkin vuonna. Eli, olemme elokuussa ennen kuin huomaammekaan ja sitten tulee jo kiirus.
Meillä on tässä sivubisneksenä suunnitteilla talon rakennusprojekti ja pakko myöntää, siihenhän se kaikki aika menee. Olemme ravanneet tapaamassa eri talopakettien toimittajia ja suunnitelleet ja pyytäneet tarjouksia. Olemme googlailleet miljoonia sisustukseen liittyviä asioita netistä ja selvitteleet sen sata muutakin asiaa. Kyllä on iltaisin kaikkensa antanut olo. Mun päivät kuluu siis Eskoa hoitaessa, masua kasvatellessa ja laminaattien, maalien, lämmitysjärjestelmien ym. seassa surffatessa.
Ensi viikolla olisi taas neuvolaa ja lääkäriä. Suppareita on ollut nyt vähän vähemmän, mutta tuskinpa joudun kuitenkaan töihin palaamaan enään. En kyllä kykeniskään mitenkään, vaikkei niin kovin supistakaan. Palaan siis ensi viikolla asiaan noiden kuulumisten kanssa.
Meillä ei ole vielä mitään laitettu vauvaa varten valmiiksi. Toki kaikki suuret hankinnat on tehtynä, kun ne on aikoinaan Eskolle ostettu. Nyt pitäisi alkaa kaivelemaan kantokopan irtonaisia kankaita ja tukilevyjä vaatehuoneen uumenista ja käyttää ne pesukoneessa. Myös auton turvakaukalon kankaat on irrallaan jossain päin vaatehuonetta. Siinä tuleekin olemaan haastetta saada ne nätisti takaisin paikoilleen. Sitterin kankaatkin pitäis käyttää pesukoneessa, enkä just nyt muista minne olen ne sijoittanut. Vaatteet olen kaikki pessyt sitä mukaa, kun niitä olen ostanut tai saanut. Ne odottavat kaikki yhdessä isossa pahvilaatikossa vaatehuoneessa. Vaatehuoneeseen on tarkoitus laittaa lisää elfan vetokoreja, joihin sitten tulee myös vauvan vaatteet. Pitäisi päästä piakkoin koriostoksille. Sitä ennen pitäisi tehdä pientä raivausta muutaman hyllyn osalta, että ne korit ylipäänsä mahtuu koko huoneeseen.
Yhden paketin tutteja ostin valmiiksi, mutta mitään muita hoitotarvikkeita ei vielä ole. Tuttipullon tutteja pitää ostaa paketti tai kaksi ja lisäksi kaikki vaipat, vanulaput, vanupuikot ja rasvat yms. on ostamatta. Ehkä niitä nyt jo vois alkaa ostelemaankin, kun eihän tässä enään pitkä aika ole h-hetkeen. Kesällä on taipumusta olla aina liian lyhyt ja niin uskon sen olevan tänäkin vuonna. Eli, olemme elokuussa ennen kuin huomaammekaan ja sitten tulee jo kiirus.
Meillä on tässä sivubisneksenä suunnitteilla talon rakennusprojekti ja pakko myöntää, siihenhän se kaikki aika menee. Olemme ravanneet tapaamassa eri talopakettien toimittajia ja suunnitelleet ja pyytäneet tarjouksia. Olemme googlailleet miljoonia sisustukseen liittyviä asioita netistä ja selvitteleet sen sata muutakin asiaa. Kyllä on iltaisin kaikkensa antanut olo. Mun päivät kuluu siis Eskoa hoitaessa, masua kasvatellessa ja laminaattien, maalien, lämmitysjärjestelmien ym. seassa surffatessa.
Ensi viikolla olisi taas neuvolaa ja lääkäriä. Suppareita on ollut nyt vähän vähemmän, mutta tuskinpa joudun kuitenkaan töihin palaamaan enään. En kyllä kykeniskään mitenkään, vaikkei niin kovin supistakaan. Palaan siis ensi viikolla asiaan noiden kuulumisten kanssa.
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Rv 30+5 kuulumisia
Taas se aika vaan juoksee juoksuaan. Miten mä en nyt millään saa tänne oikein mitään kirjoitetuksi. Tällä viikolla meillä alkoi ns. kesäloma. Eskon hoito loppui perjantaina ja nyt olemme sitten poitsun kanssa päivät kahdestaan kotona. Eilen aamulla meinasi jo iskeä ahdistus, kun en millään olisi jaksanut aamupalaa laittaa. Pelkkä puuron keittäminen tuntui jo niin raskaalta hommalta. Tänään on onneksi mennyt paremmin ja oli kiva olla ulkona, kun oli niin ihana ilmakin. Esko leikki ja touhusi omiaan hiekkalaatikolla ja minä sain viikata pyykkejä ihan rauhassa terassilla.
Masuasukille kuuluu kans ihan hyvää tai ainakin niin olettaisin. Melkoinen myllerrys mahassa on usemmankin kerran päivässä. Välillä oikein sattuu, kun niin kovasti pitää tunkea nahkoja. Mulla ei ole oikein aavistustakaan, mitenkä päin typykkä mahassa majailee. Liikkeitä tuntuu enimmäkseen ihan ylhäällä oikealla ja sitten taas vastaavasti ihan alhaalla vasemmalla. Olettaisin jalkojen ainakin olevan ylhäällä, mutta sehän ei vielä kerro mitään. Jos vauva on edelleen samassa asennossa kuin viimeksi ultrassa, hänellä oli varpaat otsassa. En kyllä jotenkaan oikein usko siihen, että niin enään olisi. Kyllä uskoisin tuntevani pään, jos se tuossa ylhäällä olisi ja ylhäällä ei tunnu mitään sellaista, joka voisi olla pää.
Kahden viikon päästä on taas lääkäri-neuvola. Jospa siellä kohta alettaisiin jo ultralla katsomaan tarkemmin vauvan asentoa ja pikkuhiljaa sitten sen mukaan suunnittelemaan synntystäkin. Onhan tässä toki vielä aikaa, vaikka mille ja vauva ehtii heittää monet kärrynpyörät vielä. Itse haluaisin vaan jo varmuuden asiaan. Kai se lopullinen varmuus tulee sitten vasta synnytyssalissa.
Jotenkin en nyt vaan keksi tänne mitään järkevää kirjoitettavaa. Olot on olleet ihan hyvät. Mitä nyt vaan väsyn kovin helposti pienistäkin jutuista, enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Välillä tulee heikko olo, mutta se menee usein ohi ihan vaan lepäämällä ja jotain pientä syömällä. Toivottavasti noita oloja ei ala kovin usein tulemaan. Pitää muistaa huolehtia ruokailusta ja nesteytyksestä kesän aikana hyvin. Painon noususta päätellen ei kyllä ruoasta ole ollut puutetta.
Masuasukille kuuluu kans ihan hyvää tai ainakin niin olettaisin. Melkoinen myllerrys mahassa on usemmankin kerran päivässä. Välillä oikein sattuu, kun niin kovasti pitää tunkea nahkoja. Mulla ei ole oikein aavistustakaan, mitenkä päin typykkä mahassa majailee. Liikkeitä tuntuu enimmäkseen ihan ylhäällä oikealla ja sitten taas vastaavasti ihan alhaalla vasemmalla. Olettaisin jalkojen ainakin olevan ylhäällä, mutta sehän ei vielä kerro mitään. Jos vauva on edelleen samassa asennossa kuin viimeksi ultrassa, hänellä oli varpaat otsassa. En kyllä jotenkaan oikein usko siihen, että niin enään olisi. Kyllä uskoisin tuntevani pään, jos se tuossa ylhäällä olisi ja ylhäällä ei tunnu mitään sellaista, joka voisi olla pää.
Kahden viikon päästä on taas lääkäri-neuvola. Jospa siellä kohta alettaisiin jo ultralla katsomaan tarkemmin vauvan asentoa ja pikkuhiljaa sitten sen mukaan suunnittelemaan synntystäkin. Onhan tässä toki vielä aikaa, vaikka mille ja vauva ehtii heittää monet kärrynpyörät vielä. Itse haluaisin vaan jo varmuuden asiaan. Kai se lopullinen varmuus tulee sitten vasta synnytyssalissa.
Jotenkin en nyt vaan keksi tänne mitään järkevää kirjoitettavaa. Olot on olleet ihan hyvät. Mitä nyt vaan väsyn kovin helposti pienistäkin jutuista, enkä jaksa tehdä yhtään mitään. Välillä tulee heikko olo, mutta se menee usein ohi ihan vaan lepäämällä ja jotain pientä syömällä. Toivottavasti noita oloja ei ala kovin usein tulemaan. Pitää muistaa huolehtia ruokailusta ja nesteytyksestä kesän aikana hyvin. Painon noususta päätellen ei kyllä ruoasta ole ollut puutetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)