Sairaslomani loppuu huomenna, joten tänään oli asian tiimoilta lääkärikäynti ja neuvolakin siinä samalla. Ensin kävin terveydenhoitajan juttusilla. Lyhyesti kuulumisia ja sit heti alettiin hommiin. Verenpaine oli tosi hyvä edelleen ollen 111/66. Sitten olikin punnituksen vuoro. Sanoin terkkarille, että saas nähdä, mitä lukemat sieltä pomppaa. Oltiin nimittäin viime viikolla useempi päivä mummon hoivissa. Vaaka näytti suht. siedettäviä lukemia 82.8 ja painonmuutos/vk oli 630g. Terveydenhoitaja toteskin, että olisi se mummo voinut paremminkin hoitaa. Eli ilmeisesti ei ollut liikaa painoa kertynyt.
Pissa oli myöskin puhdas. Hieno juttu. Sitten siirryttiin kuuntelemaan sydänääniä ja tunnustelemaan masua. Terkka arveli, että vauva saattaisi jopa olla pää alaspäin. Ainakin jalat kuulemma tuntuu tuossa oikealla ylhäällä ja siinä kohtaa kyllä tuntuu suurin osa liikkeistäkin. Sf-mitta oli 27cm ja menee ihan hitusen keskikäyrän yläpuolella. Kasvaa kuulemma tosi tasaisesti. Typy innostui taas oikein urakalla riehumaan mahassa tunnustelun jälkeen ja kunnollisia sydänääniä sai vähän aikaa hakea. Lopulta ne kuuluivat tosi napakasti oikealta alhaalta. Sekin puhuisi sen puolesta, että vauva tosiaan saattaisi olla raivotarjonnassa. Keskisykkeeksi merkattiin +150 ja liikkeet ++.
Sitten olikin lääkärikäynnin vuoro. Lääkäri oli sama, kuin viimeksikin. Vähän kyseli alkuun, mikä meininki on ja sitten tarkistettiin kohdunsuun tilanne. Kuulemma aika kiinteä on vielä ja kanavaakin on jäljellä. Vähän on muuttanut paikkaansa verrattuna edelliseen kertaan. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Mutta kaikki oli siis kunnossa. Sairaslomaa jatkettiin taas 3 viikkoa ja sitten on uusi käynti. Kuulemma sillä kerralla voidaan tarpeen vaatiessa katsoa, saanko lähetteen keskusneuvolaan ultraan. Voidaan ultralla paremmin katsoa sitä kohdunsuun tilannetta. Silloin on sitten samalla taas myös neuvolakäynti.
Muutoin täällä menee ihan hyvin. Supistuksia tosiaan edelleen tulee päivittäin, mutta ei nämä pahoja ole eikä ne ole muuttuneet pahemmiksi. Selkää meinaa välillä särkeä, jos pidempään on seisoskellut tai kävellyt. Tosin eipä tässä kauheesti kävelyä tule harrastettua noiden supistusten vuoksi. Kotihommissakin on riittämiin tekemistä mulle, enkä meinaa niitäkään saada kunnolla tehdyksi. Aina pitää jättää jotain tekemättä, kun on pakko levähtää välillä.
Eskon hoito loppuu perjantaina ja sen jälkeen me ollaankin sitten päivät kahdestaan täällä. Saa nähdä, miten äitee pysyy pojan perässä ja miten ihmeessä mä muutenkaan jaksan. Armas on kuitenkin kaikki päivät töissä ja hänen lomansa on vasta vauvan syntymän jälkeen. Mun pitää siis jaksaa Eskon kanssa elokuulle asti. Onneksi on suht. kiltti lapsi, mutta tuo uhmistelu kyllä raastaa hermoja välillä. Lisäksi ruokahommeleita joutuu taas alkaan suunnitella paremmin, että on lounaaksi tarjolla jotain järkevää joka päivälle. Itse, kun olen tottunut syömään vain yhden lämpimän ruoan päivässä ja senkin vasta illalla Armaksen kotiuduttua töistä.
Nyt pitää mennä kehittelemään itselle jotain pientä iltapalaa.
tiistai 27. toukokuuta 2014
perjantai 23. toukokuuta 2014
Huonoa oloa rv 29+0
Johan tässä onkin mennyt monta päivää tosi hyvin. Tänään sitten aloin (vihdoin) pesemään talvivaatteita varastoon. Ensimmäisen koneellisen, kun sain kuivumaan, iski ihan kamlan huono olo. Oksetti ja huimasi ja puski oikein kunnon tuskan hiki päälle. Tuli kyllä ihan puskista moinen olo, kun koko aamupäivän oli ollut ihan normaali olo. Nappasin sitten äkkiä muutaman suolakeksin ja join hiljoksiin mehua. Meni se pahin yökötys ohi ja tein sitten vielä juustoleivät itselleni.
Toinen koneellinen pyykkiä oli pyörimässä ja olo koheni onneksi sen verran, että sain nekin kuivumaan. Sen jälkeen olen vaan ottanut ihan rennosti. Yritin muka nukkua päikkäritkin vaan en ehtinyt päästä uneen ennen, kun Esko kotiutui hoidosta. Tuon huonon olon lisäksi iski tosiaan ihan armoton väsymyskin. Mistä lie moisen pukkaskin päälle.
Rupesin sitten googlailemaan (virhe) mahdollista huonon olon aiheuttajaa. Epäilys lievästä raskausmyrkytyksestä nousi mieleen, kun moni oire olisi siihen passannut. Mm. Huono-olo, yleinen heikko-olo, väsymys, turvotus... mutta sitten kuitenkaan mulla ei ole ollut verenpaineiden kanssa mitään häikkää koko raskausaikana, ei ole päänsärkyä eikä näköhäiriöitäkään eikä pissassa ole ollut myöskään mitään häikkää. Tokihan tilanne voi muuttua äkillisestikin. Päätin soittaa neuvolaan ja kysyä neuvoja, mutta kappas, kun soittoaika olikin jo tältä päivältä loppunut siihen mennessä.
Soitin sitten synnärille ja kyselin sieltä neuvoja. Ei kuulemma kuulosta tyypilliseltä raskausmyrkytykseltä. Ohjeeksi sain juoda ja syödä suolukkaa, ottaa panadolia ja levähtää. Synnärillä sanottiin myös, että saa tulla käymäänkin, jos olo ei helpota.
Olo on sen verran helpottanut, että ei lähdetty mihinkään. Kotosalla ollaan oltu ja olen koittanut ottaa rennosti, sikäli se nyt perheen äidiltä onnistuu. Olen istunut hiekkalaatikon reunalla ja löhönnyt puutarhatuolissa ja sohvalla. Olen syönyt kunnollisen lämpimän ruoan ja juonut paljon vettä ja vähän mehuakin ja syönyt vähän suklaata ja yhden jäätelönkin. Olo on ihan hyvä muuten, mutta edelleen on lievää heikotusta ja uupumusta ilmassa. Kohta syödään karjalanpiirakoita iltapalaksi. Armas toi töistä tulessaan metvurstiakin... jep, tosi terveellistä, mutta siinä sitä suolukkaa on!
Pitänee mennä ajoissa nukkumaan tänään.
Toinen koneellinen pyykkiä oli pyörimässä ja olo koheni onneksi sen verran, että sain nekin kuivumaan. Sen jälkeen olen vaan ottanut ihan rennosti. Yritin muka nukkua päikkäritkin vaan en ehtinyt päästä uneen ennen, kun Esko kotiutui hoidosta. Tuon huonon olon lisäksi iski tosiaan ihan armoton väsymyskin. Mistä lie moisen pukkaskin päälle.
Rupesin sitten googlailemaan (virhe) mahdollista huonon olon aiheuttajaa. Epäilys lievästä raskausmyrkytyksestä nousi mieleen, kun moni oire olisi siihen passannut. Mm. Huono-olo, yleinen heikko-olo, väsymys, turvotus... mutta sitten kuitenkaan mulla ei ole ollut verenpaineiden kanssa mitään häikkää koko raskausaikana, ei ole päänsärkyä eikä näköhäiriöitäkään eikä pissassa ole ollut myöskään mitään häikkää. Tokihan tilanne voi muuttua äkillisestikin. Päätin soittaa neuvolaan ja kysyä neuvoja, mutta kappas, kun soittoaika olikin jo tältä päivältä loppunut siihen mennessä.
Soitin sitten synnärille ja kyselin sieltä neuvoja. Ei kuulemma kuulosta tyypilliseltä raskausmyrkytykseltä. Ohjeeksi sain juoda ja syödä suolukkaa, ottaa panadolia ja levähtää. Synnärillä sanottiin myös, että saa tulla käymäänkin, jos olo ei helpota.
Olo on sen verran helpottanut, että ei lähdetty mihinkään. Kotosalla ollaan oltu ja olen koittanut ottaa rennosti, sikäli se nyt perheen äidiltä onnistuu. Olen istunut hiekkalaatikon reunalla ja löhönnyt puutarhatuolissa ja sohvalla. Olen syönyt kunnollisen lämpimän ruoan ja juonut paljon vettä ja vähän mehuakin ja syönyt vähän suklaata ja yhden jäätelönkin. Olo on ihan hyvä muuten, mutta edelleen on lievää heikotusta ja uupumusta ilmassa. Kohta syödään karjalanpiirakoita iltapalaksi. Armas toi töistä tulessaan metvurstiakin... jep, tosi terveellistä, mutta siinä sitä suolukkaa on!
Pitänee mennä ajoissa nukkumaan tänään.
tiistai 20. toukokuuta 2014
Muu maa mustikka
No jopas on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta. Jotenkin en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella yhtään mitään. Ollaan oltu tässä vähän lomallakin mun mummolassa ja huomenna olisi ajelu kotiin. Ihanaa, kun tuli kesäiset ja lämpimät kelit, vaikka kyllä tuo kuumuus vaan veronsa vaatii.
On tullut liikuttua paljon normaalia enemmän täällä ollessa ja se kyllä kostautuu. Ja nyt puhutaan silti hyvin vähäisestä liikunnasta. Leikkipuistoon noin 700m päähän on kävelty kerran ja toki takaisinkin. Yhden kerran käyty läheisellä terrassilla juomassa janojuomat ja sinnekin matkaa vajaat 500m vaan. Eilen käytiin vajaan 2 tunnin shoppailureissu ja autolla mentiin kaikki siirtymät. Tänään sit shoppailtiin melkein 3 tuntia kaupungilla. Mä oon ihan poikki. Mun selkä on kipeä, jalat on kipeät ja ne tuntuu jotenkin tosi raskailta ja turvonneilta, vaikkei turvotusta silmin olekaan havaittavissa. Supistuksia tulee ja menee, ei onneksi kipeitä. Vauva liikkuu melko aktiivisesti pitkin päivää ja maha tuntuu tosi pinkeältä ja kiristävältä joka suuntaan. Ihan kuin se olisi nyt justiinsa pullahtanut taas enemmän ja enemmän vaan isommaksi.
Yöt on aika katkonaisia olleet täällä. On kuuma ja ei se vieras sänky vaan koskaan ole niin hyvä, kuin oma. Olen heräillyt useamman kerran yön aikana eikä asiaa ole auttanut yhtään kamala kuumuus ja se, että nukutaan kaikki (siis oma perhe) samassa huoneessa. Herään melko herkästi Eskon yöllisiin pyöriskelemisiin ja jos en siihen niin ihan varmasti vähintään mummo yskii viereisessä huoneessa tai Armas kuorsaa tai koira vaihtaa paikkaa... Onneksi huomenna saan oikaista ruotoni ihan omaan sänkyyn, ihanaa!
Semmoista tänne... Ei siis mitään niin ihmeellistä auringon alla. Saa nähdä, mitä lukemia vaaka näyttää, jos uskallan edes vilkaista sinnepäinkään. On mummolla ollut sen verta hyvät pöperöt ja kyllähän se tuo helle pistää himoitsemaan kylmiä juomia ja jäätelöitä ihan liiaksi asti. Uh huh...
On tullut liikuttua paljon normaalia enemmän täällä ollessa ja se kyllä kostautuu. Ja nyt puhutaan silti hyvin vähäisestä liikunnasta. Leikkipuistoon noin 700m päähän on kävelty kerran ja toki takaisinkin. Yhden kerran käyty läheisellä terrassilla juomassa janojuomat ja sinnekin matkaa vajaat 500m vaan. Eilen käytiin vajaan 2 tunnin shoppailureissu ja autolla mentiin kaikki siirtymät. Tänään sit shoppailtiin melkein 3 tuntia kaupungilla. Mä oon ihan poikki. Mun selkä on kipeä, jalat on kipeät ja ne tuntuu jotenkin tosi raskailta ja turvonneilta, vaikkei turvotusta silmin olekaan havaittavissa. Supistuksia tulee ja menee, ei onneksi kipeitä. Vauva liikkuu melko aktiivisesti pitkin päivää ja maha tuntuu tosi pinkeältä ja kiristävältä joka suuntaan. Ihan kuin se olisi nyt justiinsa pullahtanut taas enemmän ja enemmän vaan isommaksi.
Yöt on aika katkonaisia olleet täällä. On kuuma ja ei se vieras sänky vaan koskaan ole niin hyvä, kuin oma. Olen heräillyt useamman kerran yön aikana eikä asiaa ole auttanut yhtään kamala kuumuus ja se, että nukutaan kaikki (siis oma perhe) samassa huoneessa. Herään melko herkästi Eskon yöllisiin pyöriskelemisiin ja jos en siihen niin ihan varmasti vähintään mummo yskii viereisessä huoneessa tai Armas kuorsaa tai koira vaihtaa paikkaa... Onneksi huomenna saan oikaista ruotoni ihan omaan sänkyyn, ihanaa!
Semmoista tänne... Ei siis mitään niin ihmeellistä auringon alla. Saa nähdä, mitä lukemia vaaka näyttää, jos uskallan edes vilkaista sinnepäinkään. On mummolla ollut sen verta hyvät pöperöt ja kyllähän se tuo helle pistää himoitsemaan kylmiä juomia ja jäätelöitä ihan liiaksi asti. Uh huh...
lauantai 10. toukokuuta 2014
Huono kunto
Kuten otsikossakin viitataan, niin keskitän tämän postauksen siihen, etten kykene enään juuri mihinkään. Minulla on siis ollut ennenaikaisia supistuksia maaliskuun alusta asti enemmän ja vähemmän ja niiden vuoksi on ollut pakko hidastaa tahtia. Olen ollut sairaslomallakin maaliskuun puolivälistä lähtien ja tulen olemaan koko loppu ajan, mitä luultavamminkin.
Supistusten takia on tosiaan hieman täytynyt tahtia hillitä, vaikka onnekseni ne eivät ole kohdun suulla mitään muutoksia aiheuttaneetkaan. Se on hyvä merkki se. Ihan niin paniikissa ei tarvitse olla, vaikka vähän supistaakin. Toki nuo supistukset on aina syytä ottaa vakavasti eikä niiden kanssa ole pelleileminen.
Tämä rauhallisesti ottaminen on saanut aikaan sen, että kuntoni on romahtanut. Tietenkin, kun en oikein mitään liikuntaakaan pysty harrastamaan. Nyt sitten en enään oikein jaksakaan ja selkäkin on alkanut kipuilemaan siihen malliin, ettei kävelyllä käyminenkään oikein onnistu. Pyöräilystä en ole uskaltanut kuukauteen edes haaveilla.
Nyt huomaan jo väsyväni pelkistä kotitöistä. Hetken aikaa jaksan aina kerrallaan touhuta ja sitten on vaan ihan pakko istua alas ja nostaa jalat ylös. Puolentunnin huili usein riittää ja sitten taas jaksaa jatkaa hommia. nytkin minulla on ollut hieman kakuntekoprojektia tässä ja hitaasti ne valmistuu, kun jokaisen vaiheen jälkeen pitää ottaa lepohetki.
Kauhulla odotan kuun loppua ja sitä, että Esko jää sen jälkeen kotiin kanssani. Miten ihmeessä mä jaksan touhuta koko kesän tuon pojan kanssa. Onneksi Eskon mummu on ilmeisesti kesäkuussa jo kesälomalla. Jospa mummu joutaisi meitä auttamaan ja ottaisi välillä tuon pojan sinne leikkimään. Esko on onneksi kohtuullisen kiltti ja tottelevainen lapsi, mutta kyllähän sillä vauhtia jo melkoisesti piisaa. Varsinkin kesällä, kun pääsee vähissä vaatteissa pihalla kirmailemaan. Saa nähdä hoksaako se kuinka nopeasti äidin rajalliset juoksikyvyt ja alkaa tosissaan koettelemaan mua.
Kävelylle tekisi mieli, mutta en halua uhmata luontoa ja ottaa sitä riskiä, että supistukset alkaisivat tekemään kohdunsuulla muutoksia. Ehkä sitten heinäkuussa uskaltaa jo vähän enemmän, kun viikkoja alkaa olla enemmän eikä ennenaikaista syntymää tarvitse niin kovasti enään pelätä.
Mutta kyllä tää vähän meinaa ns. syödä naista. Pelkkä pyykkien lajittelu koneeseen tuntuu välillä liian raskaalta. Astianpesukoneen jaksaa juuri ja juuri tyhjentää, mutta samaan syssyyn sitä ei jaksa enään täyttää, vaan välillä on pakko päästä hetkeksi istumaan. Ruoanlaitto on välillä selälle ihan tuskaa, kun joutuu hellan edessä seisoskelemaan ja samalla se myös aiheuttaa supistuksia hyvin herkästi. Kaupassa käynnit käyvät kunnon urheilusuorituksesta, mutta olen halunnut pitää ne edelleen omana aikanani ja käydä yksin kaupassa. Kohta on varmasti pakko jo ottaa Armas mukaan tai antaa koko vastuu hänelle. Ja nyt on sentään vasta viikko 27+1 menossa.
Supistusten takia on tosiaan hieman täytynyt tahtia hillitä, vaikka onnekseni ne eivät ole kohdun suulla mitään muutoksia aiheuttaneetkaan. Se on hyvä merkki se. Ihan niin paniikissa ei tarvitse olla, vaikka vähän supistaakin. Toki nuo supistukset on aina syytä ottaa vakavasti eikä niiden kanssa ole pelleileminen.
Tämä rauhallisesti ottaminen on saanut aikaan sen, että kuntoni on romahtanut. Tietenkin, kun en oikein mitään liikuntaakaan pysty harrastamaan. Nyt sitten en enään oikein jaksakaan ja selkäkin on alkanut kipuilemaan siihen malliin, ettei kävelyllä käyminenkään oikein onnistu. Pyöräilystä en ole uskaltanut kuukauteen edes haaveilla.
Nyt huomaan jo väsyväni pelkistä kotitöistä. Hetken aikaa jaksan aina kerrallaan touhuta ja sitten on vaan ihan pakko istua alas ja nostaa jalat ylös. Puolentunnin huili usein riittää ja sitten taas jaksaa jatkaa hommia. nytkin minulla on ollut hieman kakuntekoprojektia tässä ja hitaasti ne valmistuu, kun jokaisen vaiheen jälkeen pitää ottaa lepohetki.
Kauhulla odotan kuun loppua ja sitä, että Esko jää sen jälkeen kotiin kanssani. Miten ihmeessä mä jaksan touhuta koko kesän tuon pojan kanssa. Onneksi Eskon mummu on ilmeisesti kesäkuussa jo kesälomalla. Jospa mummu joutaisi meitä auttamaan ja ottaisi välillä tuon pojan sinne leikkimään. Esko on onneksi kohtuullisen kiltti ja tottelevainen lapsi, mutta kyllähän sillä vauhtia jo melkoisesti piisaa. Varsinkin kesällä, kun pääsee vähissä vaatteissa pihalla kirmailemaan. Saa nähdä hoksaako se kuinka nopeasti äidin rajalliset juoksikyvyt ja alkaa tosissaan koettelemaan mua.
Kävelylle tekisi mieli, mutta en halua uhmata luontoa ja ottaa sitä riskiä, että supistukset alkaisivat tekemään kohdunsuulla muutoksia. Ehkä sitten heinäkuussa uskaltaa jo vähän enemmän, kun viikkoja alkaa olla enemmän eikä ennenaikaista syntymää tarvitse niin kovasti enään pelätä.
Mutta kyllä tää vähän meinaa ns. syödä naista. Pelkkä pyykkien lajittelu koneeseen tuntuu välillä liian raskaalta. Astianpesukoneen jaksaa juuri ja juuri tyhjentää, mutta samaan syssyyn sitä ei jaksa enään täyttää, vaan välillä on pakko päästä hetkeksi istumaan. Ruoanlaitto on välillä selälle ihan tuskaa, kun joutuu hellan edessä seisoskelemaan ja samalla se myös aiheuttaa supistuksia hyvin herkästi. Kaupassa käynnit käyvät kunnon urheilusuorituksesta, mutta olen halunnut pitää ne edelleen omana aikanani ja käydä yksin kaupassa. Kohta on varmasti pakko jo ottaa Armas mukaan tai antaa koko vastuu hänelle. Ja nyt on sentään vasta viikko 27+1 menossa.
torstai 8. toukokuuta 2014
Lääkäri ja neuvola rv 26+5
Eilen minulla oli taas lääkärikäynti, kun sairasloma oli loppumassa. Tarvitsin siis jatkoa sairaslomalle, koska enhän minä mihinkään töihin ole kykeneväinen näiden supistusten ja tän mahan kanssa muutenkaan. Olin saanut ajan neuvolalääkärille ja ystävällinen terveydenhoitaja siirsi myös samalle päivälle neuvola ajan, kun muuten se olisi ollut tänään.
Tällä kertaa minut vastaanotti eri lääkäri, mikä viimeksi oli. Nytkin oli nuori naislääkäri kyseessä, mutta tuntui olevan ihan pätevän oloinen. Lääkäri kyseli voinnit ja kartoitti tilannetta muutenkin. Juteltiin työnkuvastani ja kyllä hänkin oli samaa mieltä kanssani, että liian raskasta se jo olisi ja kun supisteleekin, niin ei ole hyväksi rasittaa itseään liiaksi. Kohdunsuun tilanne katsottiin myöskin. Pitkään ja hartaasti lääkäri sitä tutkikin. Hetken jo ajattelin, että onko siellä sitten kypsymistä alkanut tapahtumaan, kun niin kauan kesti se tutkimus. Ei kuitenkaan ollut. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja kanavaakin oli ihan reilusti jäljellä. Hyvä niin. Sairaslomaa jatkettiin kolmella viikolla. Vieläkään en saanut lomaa koko loppu ajaksi. Se lienee mahtaa olla jokin yleinen käytäntö täällä, etteivät kirjoita tuon pidempää pätkää kerrallaan.
Seuraavaksi sitten pääsin oman terveydenhoitajan luokse. Ihan alkuun terkka kysyikin, kuinka pitkän loman sain ja varattiin siihen loman loppuun taas uusi lääkärikäynti ja neuvolakin on sitten siinä samalla. Ihan kiva sinänsä, että pääsee niin usein käymään tarkistuksessa. Terveydenhoitajan kanssa juteltiin voinneista ja eipä tässä paljoa valittamista ole ollut. Ihan hyvin olen jaksellut ja voinut, mitä nyt vaan supistelee aika herkästi. Mitattiin taas hb ja se olikin noussut mukavasti ollen nyt 124, eli tosi hyvä. Rautaa ei kuulemma tarvitsisi enään syödä, mutta syön nyt kuitenkin tuon pullon loppuun, minkä olen ostanut.
Verenpaine mitattiin myös ja sekin oli oikein hyvä 110/68, vaikka terveydenhoitaja vitsailikin ensin, että katotaan onko paineet pilvissä lääkärin sorkkimisen jälkeen. Pissa oli myös puhdas.
Sitten olikin painon vuoro. Miten se aina onkin itselle kauhun paikka kiivetä siihen puntarille. 81kg se näytti vaatteet päällä, menee linjassa kotona punnitun painon kanssa. Auts... painon muutos +579g/viikko. Eli ei yhtään paha, vaikka se itsestä pahalta tuntuukin. Jos meinaisin pysyä tässä raskaudessa samoissa lukemissa, mitä Eskoa odottaessa, ei saisi tulla enään kuin 5kg lisää. Se mahtaa olla melko mahdoton tehtävä.
Ja sitten olikin vuorossa käynnin kohokohta, sydänäänten kuuntelu. Terveydenhoitaja tunnusteli ensin mahaa ja yritti arvioida, miten päin se neitonen mahassa onkaan. Arveli hieman, että pää saattaisi jopa olla alhaalla, mutta ei uskaltanut varmaksi sanoa. Mitattiin samalla sf-mitta joka oli nyt 24cm. Hienosti menee piirun verran keski käyrän yläpuolella. Sitten kuunneltiin niitä ääniä ja hienosti ne sieltä kuuluikin. Kamala jyskytys heti, kun anturi laitettiin mahan päälle. Neiti oli selvästi hermostunut moisesta tökkimisestä. Saatiin hyvät naurut :) Sykkeeksi merkattiin +155 ja liikeet ++
Seuraava käynti siis jo kolmen viikon päästä.
Tällä kertaa minut vastaanotti eri lääkäri, mikä viimeksi oli. Nytkin oli nuori naislääkäri kyseessä, mutta tuntui olevan ihan pätevän oloinen. Lääkäri kyseli voinnit ja kartoitti tilannetta muutenkin. Juteltiin työnkuvastani ja kyllä hänkin oli samaa mieltä kanssani, että liian raskasta se jo olisi ja kun supisteleekin, niin ei ole hyväksi rasittaa itseään liiaksi. Kohdunsuun tilanne katsottiin myöskin. Pitkään ja hartaasti lääkäri sitä tutkikin. Hetken jo ajattelin, että onko siellä sitten kypsymistä alkanut tapahtumaan, kun niin kauan kesti se tutkimus. Ei kuitenkaan ollut. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja kanavaakin oli ihan reilusti jäljellä. Hyvä niin. Sairaslomaa jatkettiin kolmella viikolla. Vieläkään en saanut lomaa koko loppu ajaksi. Se lienee mahtaa olla jokin yleinen käytäntö täällä, etteivät kirjoita tuon pidempää pätkää kerrallaan.
Seuraavaksi sitten pääsin oman terveydenhoitajan luokse. Ihan alkuun terkka kysyikin, kuinka pitkän loman sain ja varattiin siihen loman loppuun taas uusi lääkärikäynti ja neuvolakin on sitten siinä samalla. Ihan kiva sinänsä, että pääsee niin usein käymään tarkistuksessa. Terveydenhoitajan kanssa juteltiin voinneista ja eipä tässä paljoa valittamista ole ollut. Ihan hyvin olen jaksellut ja voinut, mitä nyt vaan supistelee aika herkästi. Mitattiin taas hb ja se olikin noussut mukavasti ollen nyt 124, eli tosi hyvä. Rautaa ei kuulemma tarvitsisi enään syödä, mutta syön nyt kuitenkin tuon pullon loppuun, minkä olen ostanut.
Verenpaine mitattiin myös ja sekin oli oikein hyvä 110/68, vaikka terveydenhoitaja vitsailikin ensin, että katotaan onko paineet pilvissä lääkärin sorkkimisen jälkeen. Pissa oli myös puhdas.
Sitten olikin painon vuoro. Miten se aina onkin itselle kauhun paikka kiivetä siihen puntarille. 81kg se näytti vaatteet päällä, menee linjassa kotona punnitun painon kanssa. Auts... painon muutos +579g/viikko. Eli ei yhtään paha, vaikka se itsestä pahalta tuntuukin. Jos meinaisin pysyä tässä raskaudessa samoissa lukemissa, mitä Eskoa odottaessa, ei saisi tulla enään kuin 5kg lisää. Se mahtaa olla melko mahdoton tehtävä.
Ja sitten olikin vuorossa käynnin kohokohta, sydänäänten kuuntelu. Terveydenhoitaja tunnusteli ensin mahaa ja yritti arvioida, miten päin se neitonen mahassa onkaan. Arveli hieman, että pää saattaisi jopa olla alhaalla, mutta ei uskaltanut varmaksi sanoa. Mitattiin samalla sf-mitta joka oli nyt 24cm. Hienosti menee piirun verran keski käyrän yläpuolella. Sitten kuunneltiin niitä ääniä ja hienosti ne sieltä kuuluikin. Kamala jyskytys heti, kun anturi laitettiin mahan päälle. Neiti oli selvästi hermostunut moisesta tökkimisestä. Saatiin hyvät naurut :) Sykkeeksi merkattiin +155 ja liikeet ++
Seuraava käynti siis jo kolmen viikon päästä.
lauantai 3. toukokuuta 2014
Yksityinen ultra
Eilen käytiin yksityisellä ultrassa. Ihan vaan sen vuoksi, että haluttiin saada varmempi tieto sukupuolesta. Se, kun jäi rakenneultrassa hieman arvailujen varaan. Käytiin ihan tavallisessa ultrassa, ei siis missään 3 tai 4d:ssä. Tokihan ne hienoja olis olleet, mutta 200-300 euroa yhdestä ultrasta on sentään mun makuun jo ihan liikaa. Nyt selvittiin reilusti alle 100 euron ja saatiin kuvia ja vähän videotakin.
Ultraajana toimi pitkän linjan kätilö ja terveydenhoitaja. Hänellä oli toimitilat kerrostaloasunnossa. Menimme sinne miehen kanssa yhdessä ja hieman oli jännittynyt tunnelma. Toki tiedettiin kaiken olevan varmasti kunnossa, mutta onhan se huisia päästä kurkkaamaan nahkojen sisälle.
Todella miellyttävä kuva jäi tapahtumasta. Meille kerrottiin koko ajan, mitä missäkin näkyy ja samalla kertoi myös koko ajan kaiken olevan ihan kunnossa. Tarkistettiin rakenteet suurinpiirtein kaikki ja samalla ultrattiin sitä jalkoväliä useaankin kertaan. Ilmeisesti ihan hyvä näkyvyys sinne oli ja kätilö sanoi heti alussa, että kyllä tässä ihan selvästi häpyhuulet näkyy. Monesta eri kulmasta niitä meille esitteli. Itse en kyllä mitään nähnyt. Sen verta näin, ettei siellä ainakaan niitä pojan vehkeitä kyllä erottunut.
Mitattiin myös hieman rintsessan kokoa. Kuulemma laitteet on kiinalaista alkuperää ja ne laskee helposti päänympäryksen ja vartalonympäryksen mukaan lasketun ajan vähän väärin, koska suomalaiset on eri mallisia muodoltaan. Reisuluun mitan mukaan typykkä olisi ollut pari päivää odotettua isompi. Painoarvio oli tällä hetkellä 788g viikolla 26. Ei mikään kovin pikkuinen prinsessa kätilön sanojen mukaan. Typykällä näyttikin olevan ihan hyvän kokoiset lihakset reisissä :)
Ihan lopuksi vielä kätilö katsoi uudestaan sitä jalkoväliä ja sanoi, ettei hän kyllä poikaa tästä saa tekemälläkään. Eli aikas varma lupaus tyttövauvasta saatiin. Katsottiin siinä samalla vielä tarkemmin vauvan asento läpi. Typykkä istuu siellä tiiviisti perätilassa edelleen. Pää on istukan kanssa samoilla kohdilla vähän navan yläpuolella oikealla. Typy oli ihan linkkuveitsi asennossa, varpaat kiinni otsassa. Ei ihme, että liikkeitä on melko ylhäällä mahassa tuntunut. Toivottavasti tajuaa kääntyä raivotarjontaan ennen synnytystä. Haluaisin niin kovasti alatiesynnytyksen. Onhan tässä vielä hyvin aikaa...
Tänään sitten googlettelin tuota painoarviota ja useammankin lähteen mukaan se menee aikalailla alakäyrän mukaan, pikkuisen yli sen. Eli ei nyt mikään kovin isokaan tuo vauva tällä hetkellä ole. Ihan normaalin kokoinen. En odota kovin pientä syntymäpainoa, mikäli nyt syntyy laskettuna aikana tai sen jälkeen. Esikoinenkin oli liki neljä kiloinen, niin eiköhän tämä kakkonenkin aika samoihin mittoihin pääse.
Ihanaa oli päästä näkemään pikkuinen.
Ultraajana toimi pitkän linjan kätilö ja terveydenhoitaja. Hänellä oli toimitilat kerrostaloasunnossa. Menimme sinne miehen kanssa yhdessä ja hieman oli jännittynyt tunnelma. Toki tiedettiin kaiken olevan varmasti kunnossa, mutta onhan se huisia päästä kurkkaamaan nahkojen sisälle.
Todella miellyttävä kuva jäi tapahtumasta. Meille kerrottiin koko ajan, mitä missäkin näkyy ja samalla kertoi myös koko ajan kaiken olevan ihan kunnossa. Tarkistettiin rakenteet suurinpiirtein kaikki ja samalla ultrattiin sitä jalkoväliä useaankin kertaan. Ilmeisesti ihan hyvä näkyvyys sinne oli ja kätilö sanoi heti alussa, että kyllä tässä ihan selvästi häpyhuulet näkyy. Monesta eri kulmasta niitä meille esitteli. Itse en kyllä mitään nähnyt. Sen verta näin, ettei siellä ainakaan niitä pojan vehkeitä kyllä erottunut.
Mitattiin myös hieman rintsessan kokoa. Kuulemma laitteet on kiinalaista alkuperää ja ne laskee helposti päänympäryksen ja vartalonympäryksen mukaan lasketun ajan vähän väärin, koska suomalaiset on eri mallisia muodoltaan. Reisuluun mitan mukaan typykkä olisi ollut pari päivää odotettua isompi. Painoarvio oli tällä hetkellä 788g viikolla 26. Ei mikään kovin pikkuinen prinsessa kätilön sanojen mukaan. Typykällä näyttikin olevan ihan hyvän kokoiset lihakset reisissä :)
Ihan lopuksi vielä kätilö katsoi uudestaan sitä jalkoväliä ja sanoi, ettei hän kyllä poikaa tästä saa tekemälläkään. Eli aikas varma lupaus tyttövauvasta saatiin. Katsottiin siinä samalla vielä tarkemmin vauvan asento läpi. Typykkä istuu siellä tiiviisti perätilassa edelleen. Pää on istukan kanssa samoilla kohdilla vähän navan yläpuolella oikealla. Typy oli ihan linkkuveitsi asennossa, varpaat kiinni otsassa. Ei ihme, että liikkeitä on melko ylhäällä mahassa tuntunut. Toivottavasti tajuaa kääntyä raivotarjontaan ennen synnytystä. Haluaisin niin kovasti alatiesynnytyksen. Onhan tässä vielä hyvin aikaa...
Tänään sitten googlettelin tuota painoarviota ja useammankin lähteen mukaan se menee aikalailla alakäyrän mukaan, pikkuisen yli sen. Eli ei nyt mikään kovin isokaan tuo vauva tällä hetkellä ole. Ihan normaalin kokoinen. En odota kovin pientä syntymäpainoa, mikäli nyt syntyy laskettuna aikana tai sen jälkeen. Esikoinenkin oli liki neljä kiloinen, niin eiköhän tämä kakkonenkin aika samoihin mittoihin pääse.
Ihanaa oli päästä näkemään pikkuinen.
perjantai 2. toukokuuta 2014
Kuulumisia ja vähän oireitakin
Huh huh, kun taas aika rientää. Toisaalta se tuntuu matelevan välillä, mut toisaalta se kyllä juoksee ihan kamalan nopeaa. Taas on muutama päivä hurahtanut tuosta noin vaan ja vappukin kerkesi olla ja mennä. Se on kuulkaa jo toukokuu!
Meillä vietettiin vappua rauhaisasti kotosalla koko perheen kesken. Leivottiin munkkeja ja laitettiin simakin tulille, vaikkakin pikkuisen viime tipassa. Vappupäivänä käytiin torilla katselemassa hulinaa ja samalla käytiin kiinalaisessa ravintolassa vetämässä itsemme ähkyyn. Kotiin varatut grillieväät saavat nyt odottaa viikonloppua, ellei sitten tänään innostuta avaamaan grillikausi meidänkin terassilla :)
Raskauden suhteen ei uutta kerrottavaa juuri ole. Paino nousee, maha kasvaa ja liikkeitä näkyy ja tuntuu. Tänään tulee täyteen tasan 26 viikkoa raskautta. Huisia! Sen kunniaksi mennäänkin käymään yksityisellä ultrassa. Siitä lisää sitten omassa postauksessa.
Voisinkin ihan pikkuisen listata ylös mun olemattomia raskausoireita.
-Pissattaa. No, joo... tai ei. Ei pahemmin siis pissata normaalia enempää. Yöllä tosin joudun käymään yleensä yhden kerran vessassa joskus 1-2 aikaan.
-Väsyttää. Välillä väsyttää enemmän ja välillä olo on jopa kohtalaisen energinen. Nukun myös ihan hyvin öisin, kunhan ensin löydän hyvän asennon. Sen hakemisessa saattaa hetki jos toinenkin mennä.
-Supistaa. Voi kyllä! Tässä voinkin samalla viitata tuohon kohtalaisen energiseen oloon. Mitäpä sillä energialla tekee, kun juuri mitään ei oikein pysty tekemään. Vähänkin enemmän rehkimistä ja varmasti supistelee. Ei onneksi kipeästi, mutta kuitenkin. Muutama vähän tuntuvampikin suppari on kyllä tullut koettua.
-Närästää. Ei pahemmin. Jotkut ruoat saattavat aiheuttaa lievää närästystä, mutta muuten ei juurikaan.
-Ummetusta. Sitäkään ei kovin pahasti. Siitä olen kyllä äärimmäisen iloinen.
-Levottomat jalat. Välillä meinaa vähän olla ja se jos mikä on sangen ärsyttävää!
-Maha painaa! Kyllä! Koko ajan hengästyttää ja istuessa varsinkin tuntuu välillä melkoisen ahdistavalta. Painaahan se maha jo sisuksia kasaan ja se aiheuttaa ahdistusta. Sukkein ja kenkien jalkaan laittaminen alkaa pikkuhiljaa olla haasteellista.
-Selkää särkee. Varsinkin jos joutuu seisoskelemaan paikoillaan niin särkee ihan tosissaan.
Pieniähän nämä mun oireet vielä toistaiseksi on. Olkaamme siitä tyytyväisiä.
Meillä vietettiin vappua rauhaisasti kotosalla koko perheen kesken. Leivottiin munkkeja ja laitettiin simakin tulille, vaikkakin pikkuisen viime tipassa. Vappupäivänä käytiin torilla katselemassa hulinaa ja samalla käytiin kiinalaisessa ravintolassa vetämässä itsemme ähkyyn. Kotiin varatut grillieväät saavat nyt odottaa viikonloppua, ellei sitten tänään innostuta avaamaan grillikausi meidänkin terassilla :)
Raskauden suhteen ei uutta kerrottavaa juuri ole. Paino nousee, maha kasvaa ja liikkeitä näkyy ja tuntuu. Tänään tulee täyteen tasan 26 viikkoa raskautta. Huisia! Sen kunniaksi mennäänkin käymään yksityisellä ultrassa. Siitä lisää sitten omassa postauksessa.
Voisinkin ihan pikkuisen listata ylös mun olemattomia raskausoireita.
-Pissattaa. No, joo... tai ei. Ei pahemmin siis pissata normaalia enempää. Yöllä tosin joudun käymään yleensä yhden kerran vessassa joskus 1-2 aikaan.
-Väsyttää. Välillä väsyttää enemmän ja välillä olo on jopa kohtalaisen energinen. Nukun myös ihan hyvin öisin, kunhan ensin löydän hyvän asennon. Sen hakemisessa saattaa hetki jos toinenkin mennä.
-Supistaa. Voi kyllä! Tässä voinkin samalla viitata tuohon kohtalaisen energiseen oloon. Mitäpä sillä energialla tekee, kun juuri mitään ei oikein pysty tekemään. Vähänkin enemmän rehkimistä ja varmasti supistelee. Ei onneksi kipeästi, mutta kuitenkin. Muutama vähän tuntuvampikin suppari on kyllä tullut koettua.
-Närästää. Ei pahemmin. Jotkut ruoat saattavat aiheuttaa lievää närästystä, mutta muuten ei juurikaan.
-Ummetusta. Sitäkään ei kovin pahasti. Siitä olen kyllä äärimmäisen iloinen.
-Levottomat jalat. Välillä meinaa vähän olla ja se jos mikä on sangen ärsyttävää!
-Maha painaa! Kyllä! Koko ajan hengästyttää ja istuessa varsinkin tuntuu välillä melkoisen ahdistavalta. Painaahan se maha jo sisuksia kasaan ja se aiheuttaa ahdistusta. Sukkein ja kenkien jalkaan laittaminen alkaa pikkuhiljaa olla haasteellista.
-Selkää särkee. Varsinkin jos joutuu seisoskelemaan paikoillaan niin särkee ihan tosissaan.
Pieniähän nämä mun oireet vielä toistaiseksi on. Olkaamme siitä tyytyväisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)