Asiaa mahasta ja sen vierestä

Ihana, kamala vastakumpu! Sitä se nimenomaan on. Eilen mittasin huvikseni ympärysmitan, 105cm. Huh hui, että on masu paisunut. Tosin sf-mitan perusteella tämä on pienempi, mitä Eskoa odottaessa tässä vaiheessa. Oloa ei voi ehkä vielä sanoa tukalaksi, mutta ajoittain kyllä hankalaksi. Maha alkaa jo oikeasti olemaan tiellä ja esim. kenkien ja sukkien laittaminen jalkaan ovat jo hieman haastellisia. Ei vaan taivu, ei sitten millään, ja kun väkisin yrittää taipua, tulee heti supistus.

Seisominen on hankalaa, sattuu selkään ja mahaa kiristää ja supistaa melko herkästi. Ruoanlaitto on oikeastaan niitä ainoita hetkiä, kun pitäisi edes vähän aikaa pystyä seisomaan paikoillaan. Muutoin onneksi saa istua tai kävellä. Kävelykin kyllä aiheuttaa supistuksia välillä, mutta välillä menee ihan hyvin hieman pidempiäkin matkoja.

Muutenkin on jotenkin hankala olla koko ajan. Maha painaa vissiin sisuksia kasaan ja ainakin hengittäminen on raskaampaa. Pienestäkin hengästyy jo ja puuskutan kuin mikäkin höyryveturi. Armaskin aina vitsailee, kun mua hengästyttää pelkkä syöminenkin. Illalla hengästyn sängyssäkin, kun käännän kylkeä. On kait tämä ollut Eskoa odottaessakin ihan samanlaista, mutta aika on kullannut muistot jo. En millään malttaisi odottaa elokuuta... on jotenkin semmoinen tunne, ettei tämä ahdistus tule tästä yhtään helpottamaan kesän myötä.

Eilen kävin neuvolalääkärillä tarkistuttamassa tilanteen. Lääkäri meinasi ensin, että ei katso kohdunsuuta ollenkaan,  koska ei sitä ole hyvä koko ajan olla sorkkimassa. Lopulta päätti sitten kuitenkin katsoa sen ja mitään muutoksia siellä ei ollut tapahtunut. Hyvä niin. Sain sairaslomalle jatkoa vain kaksi viikkoa, koska lääkäritäti oli sitä mieltä, että supistukset todennäköisesti tulee kohta loppumaan ja voisin mennä takaisin kokeilemaan töihin. Mä en kyllä nyt oikein jaksa tuohon uskoa, enkä kyllä innostu tippaakaan töihin paluusta.

Miten mä tämmöisen mahan kanssa enään mihinkään kykenen? Varsinkaan, kun en kotihommiakaan saa tehtyä supistusten takia, niin saatikka sitten olemaan töissä. No, menen sitten kahden viikon päästä uudestaan lääkärille ja pitää vissiin alkaa vaatimaan pidempää lomaa ihan tosissaan. Menee jo tuo paperisota liiton ja kelan kanssa niin hankalaksi, kun on välillä saikulla ja välillä töissä ja välillä muuten vaan kotona. Parempi ois, kun ois vaan saikulla kotona ja sais asioida kelan kanssa.

Niin ja mulle on iskenyt joku kamala syöpöttelyvaihe. Ihan koko ajan vaan tekis mieli syödä jotain. Ja vaikka kuinka syön, niin missään vaiheessa ei tule semmoista oloa, että olisin täynnä. Aina voi syödä pikkuisen lisää. Oikein hirvittää ajatellakin, missä lukemissa mahtaa paino olla tällä hetkellä. Karseeta!

Pääsiäislomailua

Katkaistaanpa pieni blogihiljaisuus pääsiäisen kunniaksi. Ollaan oltu torstaista asti reissussa ja ollaan edelleen tiistaihin saakka. Matka meni yllättävän hyvin, vaikka kilometrejä kertyi yli 700km. Paluu matka tehdään kuitenkin kahdessa erässä. Onneksi meillä on olemassa välietappi, missä voidaan olla yötä. Mun selkä ei oikein tykkää tuosta autoilusta normaalistikaan ja nyt vielä vähemmän.

Kerrankin oli oikea ajoitus lähteä reissuun, nimittäin säiden puolesta. Täällä etelässä on olut aurinkoiset ja lämpimät lomasäät. Tänään melkein jopa helteistä, ainakin vuoden aikaan nähden. Paljon ollaan oltu ulkona ja Eskokin on nauttinut ulkoilusta täysin siemauksin. Ollaan syöty hyvin, liiankin hyvin, koko ajan. En uskalla edes ajatella puntarilla käymistä. Mahakin tuntuu kamalan isolta koko ajan, vaikka mittojen mukaan on jopa pienepi, mitä Eskosta tässä vaiheessa.

Yksi syy siihen, että päivityksiä tulee aika harvoi on se, etten keksi millään mitään kirjoitettavaa. Raskaus etenee omalla painollaan ja viikot vaan vierii. Maha tosiaan alkaa olla jo tiellä ja haitata arkista aherrusta. Kyykistely ja kumartelu saavat aikaan supistuksia ja samoin vähänkään pidempi kävely tai paikallaan seisoskelu. Varsinkin tuo paikoillaan seisominen tuntuu olevan hankalaa, se ottaa selkään ja kiristää mahaa ja on vaan hankalaa kaikkinensa.

Liikkeitä tuntuu hyvin pitkin päivää ja niitä on mukava tunnustella. Välillä koko maha hytkyy kun tyyppi mellastaa. Muutamana yönä on ollut jopa semmoinen meno päällä, että olen jopa toivonut vauvan rauhoittuvan hetkeksi, että pääsisin takaisin uneen. Liikkeitä alkaa tuntua jo melko ylhäälläkin välillä. En tosin tiedä yhtään, miten päin siellä masussa majaillaan. Luultavasti vähän vaihdellen.

Ajtusten tökkiminenkään ei ole muuttunut mihinkään... nyt katkesi ajatus, kun pitää samalla katsoa Harry Potteria.

Rv 22+4 ja neuvola kuulumisia

Tänään oli neuvolakäynti ja ihan omalle terveydenhoitajalle. Juteltiin kuulumiset alkuun ja keskusteltiin näistä minun ennenaikaisista supistuksista. Terveydenhoitaja varasi mulle neuvolalääkärille ajan sairasloman loppuun. Katsotaan silloin sitten uudestaan tuota kohdunsuun tilannetta ja arvioidaan sairasloman jatkumisen tarvetta. Kyseli myös, onko Esko hoidossa ja kehotti jatkamaan hoidossa pitämistä ainakin toukokuun lopulle saakka, mielellään jopa kesäkuunkin. Ja tottahan se toki on, ettei arki reilun kaksi veen kanssa ole lepoa nähnytkään. Nyt kuitenkin vauva on tärkeintä saada pysymään mahassa mahdollisimman pitkään. Uhkaili jopa mahdollisella osastolle joutumisella ja mielummin mä nyt kuitenkin kotona makoilen, kun osastolla. 

Sitten suoritettiin vähän mittauksia. Verenpaine oli oikein hyvä 115/63 ja pulssi 79. Paino punnittiin toki myöskin ja auts.... mitä lukemia se vaaka näyttikään! 4kg oli tullut lisää sitten edellisen käynnin, joka on ollut helmikuun lopussa. Terveydenhoitaja ei kyllä sanonut tuosta painon noususta yhtään mitään, merkkasi vaan lukemat korttiin. Mitattiin myös hb tällä käynnillä ja oli laskenut 113. Tuli käsky syödä rautaa. Plääh... mä oisin niin voinut sen välttää. Tuo rauta tuppaa aiheuttamaan mun jo ennestään hitaan ruoansulatuksen hidastumista vielä entisestään. Eli ummetusta, ja kun tämä raskaus itsessäänkin jo sitä välillä aiheuttaa. En tykkää nyt tästä hommasta yhtään. Kokeilen jotain nestemäistä rautavalmistetta, ne on yleensä olleet vatsaystävällisempiä, mitä nuo tapletit. Pissa oli puhdas. 

Tällä käynnillä mitattiin myös ensimmäisen kerran kohdunpohjankorkeus eli sf-mitta. Se oli nyt 20, pikkaisen keskikäyrän yläpuolella. Samalla kuunneltiin sydänääniä ja terkkari koitti hieman käsin tunnustella, missä asennossa siellä masussa majaillaan. Hieman kuulemma vielä tässä vaiheessa hankala mennä sanomaan, mutta arveli olevan perätilassa. Sydänäänet kuului tosi hyvin ja syke huiteli 160 paremmalla puolella, kun tyypillä oli niin kova meno päällä koko ajan. Terkkari sai useammankin mojovan potkun tuntea käsiinsä siinä samalla. Sykkeessä oli hyvät vaihtelut, kun välillä hieman rauhottui ja syke laski 140 tienoille. Neuvolakorttiin merkattiin syke 155 ja liikkeet ++

Seuraava neuvola on tasan kuukauden päästä 8.5. Ennen sitä toki on sitten se lääkärissä käynti pääsiäisen jälkeen. 

Musiikkia vauvalle

Lueskelin taas vanhaa blogiani ja koitin etsiä sieltä jotain jutun juurta tännekin. Tämä raskaus etenee niin huomaamattomasti omalla painollaan, ettei oikein mitään kirjoitettavaa tunnu olevan. Esikoista odottaessa sain väännettyä pitkänkin jutun pelkistä raskausoireista tai pohdiskelin oman kropan muuttumista, sitä kelpaanko miehelle enään synnytyksen jälkeen ja pelkäsin, etten koskaan enään olisi sinut oman kroppani kanssa. 

Nyt ei jotenkin ole ollut samanlaista tarvetta moisia pohtia, kun tiedän jo vastauksen etukäteen. Luin jutun, jossa pohdiskelen vauvalle laulamista ja olin etsiskellyt tuutulauluja. Näillä viikoilla 22+2, vauva alkaa jo kuulemaan kohdun ulkopuolisia ääniä ja sille olisi hyvä jutella ja laulaa tai soittaa musiikkia. En ollut oikein hyvä siinä silloinkaan, enkä ole hyvä siinä edelleenkään. Tietysti vauva kuulee puhetta ja lauluakin, kun esikoisen kanssa luetaan satuja ja lauletaan laulukirjan lauluja. Yksin ollessani en kuitenkaan tule vauvalle jutelleeksi juurikaan. 

Mitä sitten tulee noihin tuutulauluihin niin. Noh... eipä niitä meillä juurikaan olla harrastettu. Jossain vaiheessa Eskon ollessa 6-9kk lauloin monesti jotain laulua päiväunille viedessä, mutta paremmin tuo nukahti ilman mitään esityksiä. Silloin, kun Esko oli ihan pieni, yritin kyllä laulaa iltaisin hänelle, mutta olin niin hormoonihuuruissani, ettei laulamisesta tullut mitään. Liikutuin kyyneliin joka kerta, joten aika nopeasti päätin olla laulamatta mitään. 

Eskolle ostin soittorasian raskauden puolivälin tienoilla ja soitin sitä joka ilta mahan päällä hänelle. Ihan kuin hän olisikin tunnistanut tutun sävelen syntymänsä jälkeen. Tuota soittorasiaa on meillä soitettu aivan näihin päiviin saakka joka ilta. Nyt se on jäänyt pois, kun Esko siirtyi isojen poikien sänkyyn ja siihen en enään alkanut soittorasiaa virittelemään kiinni. Eikä sitä olla kaivattukaan. Nyt pitäisi sitten käydä ostamassa vauvallekin oma soittorasia. Tarkoitus olisi hänellekin soittaa sitä joka ilta jo ennen syntymää. 

Mulla lyö kyllä ajatukset nyt ihan tyhjää. Tuli aika sekava tuosta tekstistäkin, mutta parempaan en nyt kykene tällä hetkellä. Jos täällä teitä lukijoita on, niin otan ilolla vastaan aiheita, mistä haluaisitte kuulla? 

Lääkärissä

Eilen loppui kahden viikon sairasloma ja tänään oli sit taas lääkärissä käyntiä asian tiimoilta. Eli edelleen ennenaikaiset supparit jatkuu päivittäin, vaikka olenkin kotosalla vaan oleskellut. Kävin päivystävällä lääkärillä ihan vaan terveyskeskuksessa, kun neuvolalääkärille ei ollut enään aikoja saatavilla. Tällä kertaa sattui nuorehko naislääkäri asialle ja vaikutti kyllä ihan pätevältä ja asiansa osaavalta. Olivat jopa neuvolasta muistaneet laittaa tietoja sinne menemään, niin ei ihan kaikkea tarvinnut alusta asti lääkärille selittää.

Tehtiin sisätutkimus, kohdunkaulalla ei muutoksia ja hyvä niin. Kohdunsuu kiinteä ja kiinni ja kanavaa jäljellä ihan hyvin. Huojentavaa kuulla, ettei nämä supparit ole aiheuttaneet muutoksia alakerrassa. Eihän tässä muuten kohta uskaltais tehdä yhtään mitään. Lääkäri kirjoitti kuitenkin lisää sairaslomaa ja se jatkuu jonnekin pääsiäisen jälkeiseen aikaan saakka. Kirjoitti pikkasen pidemmän pätkän nyt, kun ei tuota kohdunsuuta tieten kovin usein ole hyvä ronkkia.

Kuulemma raskauden puolivälin paikkeilla supistukset on hyvin yleisiä, kun kohtu kasvaa niin nyt niin kovasti. Suositteli tukivyön hankkimista. Ehkä pitääkin käydä jostakin sellainen ostamassa, jos siitä jotain apua olisi tähän tilanteeseen. Kysyn kuitenkin ensi viikon neuvolakäynnillä, onko niillä antaa lainaan tukivyötä. Odotellaan nyt sitten loppuisko nää supparit kokonaan jossain vaiheessa. Vaikea mennä sanomaan mitään, kun esikoisesta ei moista ongelmaa ollut.

Muutoin oireet on aika vähänlaiset. Lievää närästystä välillä ja välillä suoli toimii hitaanpuoleisesti. Molemmat pikku vaivat on kuitenkin ihan hyvin hallinnassa, joten ihan hyvillä mielin täällä porskutetaan menemään. Vauvan liikkeet tuntuu nyt hyvinkin selvästi ja niitä onkin ihana kuulostella pitkin päivää. Tällä viikolla on ollut hieman väsyneempi olo taas, mutta se varmasti johtuu osittain kellojen siirrosta ja osittain siitä, että Esko on ollut tämän viikon kanssani kotona. Hoitotädillä on omat lapset sairaana, niin en ole viitsinyt sinne viedä. Luultavasti se flunssa iskee kohta meillekin. Niillä on niin pitkä itämisika, että on varmasti jo edellisellä viikolla ehtinyt tarttua Eskoon. Sen seurauksena, että Esko on ollut kotona, en ole tietenkään aamuisin saanut nukkua niin pitkään, kun tuo ipana nousee aikaisin ylös. Paitsi tänään.... nukuttiin melkein 8 asti, ruhtinaalista. Muutenkin päivät on täynnä touhua, kuten nyt arvata saattaa, millainen meno 2 vee pojalla on. Äiti ei ihan pysy perässä eikä jaksa kaikkea. Toivottavasti ensi viikolla saan taas levähtää.