Taustoja

Blogin kirjoittaminen lienee viisainta aloittaa pienellä taustojen kartoittamisella. Itseni, blogin kirjoittajan, olen nimennyt Tyyneksi. Tyyne on reilun vuoden ikäisen poikalapsen kotiäiti ja yhden miehen vaimo. Äitiysloma loppui ajat sitten ja Tyyne jotenkin vaan jäi kotiin pyörittämään arkirallia. Töihin paluukin houkuttaisi, kun vaan olisi se työ, mihin palata.
Mieheni voisin tähän blogiin nimetä tuttavallisesti Armaaksi. Armas on minua useammankin vuoden vanhempi tavallinen suomalainen perusjuntti äijä. Aikoinaan meitä yhdisti sama harrastus ja sama musiikkimaku. Nykyään yhteiset harrastukset ovat jääneet, musiikkia toki kuuntelemme yhä. Suurin yhdistävä tekijä lienee tämä yhteinen perhe ja ihana pieni poikamme.
Poika olkoon kirjoituksissani Esikoinen alias Esko. Esko on siis muutaman kuukauden yli vuoden ja menoa ja meininkiä riittää sen mukaisesti. Järki ei paljoa pienen miehen päätä vielä paina, joka paikkaan on koko ajan kiire, vauhtia ja ääntä riittää muillekin jaettavaksi ja hurmaavia hymyjä satelee tämän tästäkin. Tyyne ja Arman ovat myytyjä.

Eskon aikaansaaminen oli työn ja tuskan takana ja monien vaiheiden kautta siihen meni kaikkineen liki kaksi vuotta ennen, kuin onnellinen odottaminen saattoi edes alkaa. Esko sai kuin saikin kuitenkin alkunsa ihan luomuna juurikin näihin aikoihin pari vuotta sitten. Odotusaika sujui todella hyvin. En voi sanoa olleeni elämäni kunnossa, mutta selvisin ilman suurempia vaivoja. Synnytys oli kuin oppikirjasta ja siitä jäi todella hyvä mieli ja halu tehdä se kaikki vielä ainakin yhden kerran uudestaan.

Meille oli alusta asti selvää, että toinen lapsi saisi tulla mahdollisimman pian. Esko oli noin 4-5 kuukauden ikäinen, kun menkat jälleen alkoivat ja siitä kait se varsinainen yrittäminen lasketaan alkaneeksi. Siitä tulee kuluneeksi pian vuosi. Yritystä on ollut enemmän ja vähemmän. Tästä on taas tulossa hyvää vauhtia pakkopullaa, lapsentekopanoja, päivien laskemista, olojen kyttäilyä ja ja, unohtuikohan jotain. Siitä kaikesta tässä blogissa on kyse. Saatan innostua myös kirjoittelemaan ihan arkisia näkymiä meidän perheestä. Kuvia ei tässä blogissa tulla näkemään, tai ei ainakaan mitään sellaisia, joista joku saattaisi meidät tunnistaa.