sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulut juhlittu, paluu arkeen

Perjantaina suuntasimme kulkumme, kirjaimellisesti läpi tuulen ja tuiskun, takaisin kotiin. En heti en kyllä aio moiselle matkalle uudestaan lähteä. Reilut 1400km tuli auton mittariin lukemia ja lukuisia tunteja autossa istumista muutaman päivän sisällä, ei kiitos taas muutamaan kuukauteen. Tuskin ollenkaan ennen pikkukakkosen syntymää. Sen sijaan muutama hieman lyhyempi sukulaisvisiitti pitäisi jaksaa tehdä, mutta semmoinen 2-3 tunnin ajomatkahan menee ihan leikiten.

Joulu meni oikein hyvin ja Esko tapasi ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikean joulupukin. Pikkuisen ujostutti, mutta äidin sylistä oli turvallista katsella touhua ja pienellä lahjapaketti houkutteella saatiin Esko jopa hetkiseksi pukin syliinkin istumaan, se pakollinen valokuvan mittainen hetki siinä maltettiin olla, sitten tuli äitiä ikävä. Oltiin taas kaikki oltu niin vallan kiltteinä, että.... vaikka meidän ei edes pitänyt saada mitään, koska saatiin juuri ennen joulua uusi pesutorni.

Masuvaltakunnassakin tuntuu kaikki olevan hyvin. Tokikaan en nyt ole päässyt ultraan pikkuista katsomaan, mutta oloissa ei ainakaan ole suuria muutoksia tapahtunut sitten varhaisultran. Maha on ihan järkyttävän turvonnut iltaisin ja voisi kuvitella minun olevan jo ainakin raskauden puolivälissä! Rinnat on edelleen arat ja turvonneet nekin. Mahan nippailuja tuntuu hyvin satunnaisesti, ei edes joka päivä. Ja tämä väsymys, voi luoja, miten voi ihmistä väsyttää näin paljon. Ihan uskomatonta! Lievää etovaa oloa satunnaisesti esiintyy myös, mutta toistaiseksi se on pysynyt kurissa säännöllisellä 2 tunnin välein syömisellä. Appelsiinimehua menee litrakaupalla ja sen kyllä huomaa, voisin muuttaa asumaan vessaan.

Nyt vaan odotellaan ensimmäistä neuvolaa, joka onkin jo 9.1.14. Eihän siellä nyt mitään ihmeellistä tapahdu ja kaikki on tällä toisella kierroksella jo tuttua, mutta on sinne silti ihan kiva mennä. Meidän neuvolassa on ihan kivat tädit ja leppoisa meininki muutenkin. Luultavasti saan lippusia ja lappusia ja numeron, josta voin jo varata niskaturvotusultran. Nyt on menossa rv 8+3. Huisia, miten nopeesti aika on mennyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti ilahduttaa aina :)