Menetetty tapaus

Piinailu taitaa olla ohitse tämän kierron osalta. Maanantai iltana jäi vaaleanpunaista tuhrua paperiin pyyhkiessä. Eilen tuhruili rusehtavaa tuhrua satunnaisesti vessassa pyyhkiessä. Pikkuhousut eivät kuitenkaan sotkeutuneet. Tänään on kans tuhruillut pikkuisen aina pyyhkiessä. Laitoin varuiksi pikkuhousunsuojan, kun oltiin liikenteessä. Eipä siihen suojaan kuitenkaan juuri nimeksikään mitään vuotoa tullut. Aavistuksen jotain rusehtavaa. Tämä tuhruilu on niin rasittavaa. Miksei ne menkat vaan voi alkaa heti kerralla ilman 2-3 päivän tuhruttelua? Ennen Eskoa mulla ei koskaan ollut mitään tämmöistä. Pari kertaa saattoi hieman punertavaa tuhrua tulla paperiin ja sitten ne hanat jo aukeskin ihan kunnolla.

Nytpä tässä sitten saa miettiä, onko jokin vialla, kun tämmöiseksi on nämä kierrot menneet. Muuten kyllä kierrot on suht. säännöllisiä. Tuhruilu alkaa yleensä kiertopäivinä 24-27 ja kestää sen 2-3 päivää, jonka jälkeen alkaa menkat. Ne sitten kestää keskimäärin 6 päivää ja lopussa saattaa olla kans 1-2 päivää hienoista tuhruilua.

Nyt ei oikein mitään menkkaoireitakaan ole. Mitä nyt pikkuisen välillä jomottelee mahaa ja mieliala on normaalia ärtyisämpi. Ei oikeastaan muuta. Menkkamigreenikin toistaiseksi loistaa poissaolollaan, mutta vielähän tuo ehtii.

Mitäs muuta... ulkona, ulkona, ulkona... siellä ne meidän päivät lähinnä kuluu. Eskokin haluaa vaan koko ajan olla ulkona ja mukavahan se on, että viihtyy. Touhuilee kaikkea tuossa omalla pihalla ja saan siinä sivussa jotain itsekin tehtyä. Kummasti ne sisäleikitkin kiinnostaa Eskoa paremmin, kun suurin osa päivästä kuluu ulkona.

Viikot vaan vierii

Oh hoh, se on viikko vierähtänyt niin nopsaan, etten ole näköjään tänne ehtinyt ollenkaan päivittelemään. On ollut niin komeat kelitkin, että päivät on kuluneet pitkälti ulkona. Alkuviikosta Armas ja Eskon pappa kävivät hakemassa meille hiekkalaatikolle peräkärryllisen hiekkaa ja sitä on tietenkin pitänyt testailla kovasti. Äitikin on päässyt hiekkakakkujen tekemiseen makuun sitten reilun 20 vuoden tauon jälkeen.

Tässä on nyt piinailut menossa ja oireita ei ole mihinkään suuntaan. Muutama jomotus parina aamu yönä on tuntunut, mutta ne jomotukset on tuntuneet ihan muualla, kun kohdun seutuvilla. Lähinnä ehkä nivusissa. Nyt, kun oikein alan miettimään niin liman vuotelu on saattanut hieman jopa vähentyä viime päivinä. En kyllä pahemmin ole jaksanut sitäkään seurailla. Viikko tosiaan on mennyt ihan siivillä ja en ole oloja juurikaan kuulostellut ollenkaan.

Maanantai...

Tänään oli kivan lämmin päivä, mutta tietenkin satoi vettä. Armas ja Esko ehtivät hetken ulkoilla sillä aikaa, kun minä kävin hakemassa maitoa kaupasta. Eskosta on tullut ihan kamala maitovasikka, maitoa kuluu ihan kiitettävästi nykyään.
Meillä oli tuossa ennen vuoden ikää maitokriisi, kun Esko päätti täysin yllättäen kerta laakista lopettaa korvikkeen juonnin kokonaan. Pakko oli alkaa antamaan ihan oikeaa maitoa ja onneksi maha kesti sitä ihan hyvin. Alkuun sitä meni melkoisen pieniä määriä ja syötiinkin sitten paljon jugurtteja ja viilejä ja kaikki puurot tehtiin maitoon, että saatiin tarpeeksi maitotuotteita menemään alas. Jossain vaiheessa aloin sitten epäilemään, ettei se maha ehkä sittenkään kestä ihan niin hyvin maitoa, kun aika usein oli maha löysällä. Muita masuvaivoja en huomannut eikä varsinaista ripuliakaan ollut kertaakaan. Kuukausi sitten vaihdoin laktoosittomaan maitoon ja vähemmän on mahan löysyyttä nyt ollut. Maitoa menee jo arviolta 5dl ihan vaan juomalla ja muut maitotuotteet ja puurot siihen päälle. Nyt ostin sitten yhden purkin luomu maitoakin, jos kokeili sitä ja siitä pikkuhiljaa siirtyisi takaisin ihan tavalliseen maitoon. Jos siis Eskon maha vaan kestää. On tuo laktoositon maitojuoma sen verta kallista, ettei sitä nyt ihan huvikseen viitsi ostaa, kun halvempaakin tavaraa on tarjolla.

Meillä oli tänään Eskon toimesta joku ihmeen päiväuni dilemma. Laitoin ihan normaalisti vaunuihin nukkumaan ja pikkuisen normi päikkyaikaa myöhemmin, koska herättiin aamulla tosi myöhään. Sain lykättyä vaunut pihalle ja istuin koneen ääreen niin eiköhän alkanut semmoiset raivarit, että oksat pois. Lähdin sitten postia hakemaan ja lykin vaunuja siinä samalla, jos se auttaisi. No, ei auttanut. Esko huusi pää punaisena vaunuissa niin kauan, että otin syliin ja vein sisälle. Käytiin tiukkasanainen neuvottelu (äidin toimesta) että nyt on päikkyaika ja nukkua pitää. Esko rauhoittui hyvin syliin ja nuokkui olkaani vasten. Neuvoteltiin sitten lisää, että omissa vaunuissa on hyvä nukkua ja mentiin takaisin ulos ja sain Eskon takaisin vaunuihin ihan ilman kitinöitä. 5 minsaa hieman keikutin vaunuja terassilla ja nukahtihan se viimein sinne. Normaalisti siis pakkaan Eskon sisällä vaunuihin ja lykkään suoraan terassille ja jätän sinne nukahtamaan itsekseen ja ei mitään ongelmia ole ollut kertaakaan. Kai sitä vaan joku tympäs tänään. Ehkä ei sitten ollut ihan niin väsynyt vielä. Nukkui kuitenkin ihan normaalit puolentoista tunnin unet.

Mitä sitten tulee näihin lapsentekohommiin niin tein tänään ovistestin ihan vaan testatakseni, kun sitä limaa on taas vuodellut. Ihan selvä nega tuli testiin, joten kai se lima on sitten sitä menkkoja enteilevää nyt jo. Niin tai no, jos ihan tarkkoja ollaan niin nythän on jo kp 18 menossa. Hui, onpas aika mennyt nopsaan. Menkkoja odottelen oviksen perusteella jonnekin kp 27-29 tienoille eli ensi viikon loppupuolelle. Toivottavasti jättävät tulematta. Ollaan vielä reissuun lähdössä ja ois kyllä tosi kiva viedä sinne vauvauutisia ilman menkkoja. Kuuliko nyt yläkerran herra the iso herra tämän hartaan toiveeni? Vauvauutisia ensi viikonloppuun ja ei menkkoja! Kiitos ja Aamen!

Että semmoinen maanantai...

Hyödynnettyjä päiviä

Oletettavasti voulaatio tosiaan oli tuolloin torstaina, jolloin sain kaksi viivaa tikkuun. Tai sitten se oli perjantaina aamusella. Silloin nimittäin oli sen maallinen jomotus alamahassa, ettei ihan hetkeen ole ollutkaan. Mullahan ei ole ollut minkäänlaisia ovisoreita synnytyksen jälkeen ollenkaan. Ei niitä kyllä juuri mainitsemisen arvoisesti ollut ennen raskauttakaan. Paitsi sitä limaa, sitä on kyllä joka kierrossa vuodellut enemmän ja vähemmän.
Ovista saatiin ihan kivasti hyödynnettyäkin, kun tässä kierrossa peitto heilui keskiviikko, torstai ja perjantai iltana. Eiköhän se ajoitus osunut kohdalleen. Nyt sitten vaan toivotaan parasta ja pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä tärpin puolesta.
Limaa ei kovin paljoa vuodellut enään tuon oletetun oviksen jälkeen, paitsi tänään. Ja heti on ollut semmoinen mitvit... olo?!! Kai sitä limaa voi sitten vuodella muutenkin. Käsittääkseni kuitenkin vuodon pitäisi ovulaation jälkeen vähentyä ja loppua kokonaan. Kunnes se sitten alkaa uudestaan loppu kierrossa enteillen tulevia menkkoja.
Alamahaa on satunnaisesti jomotellut joka päivä ovulaation jälkeen ja tänään jomotteli pikkuisen jopa vasemmaltakin puolelta, mistä yleensä ei jomottele ollenkaan.

Tänään on ollut kiva äitienpäivä. Aamulla tultiin "herättämään" oikein laulun kanssa ja sain nominationin rannekoruuni horoskooppi palan, kuten olin toivonutkin. Käytiin myös kaupungilla ravintolassa äitienpäivä lounaalla ja sen jälkeen vielä oman äitini luona kakkukahvilla. Illalla Armaan sukulaisia poikkesi kylään ja kahviteltiin vielä meilläkin sitten kääretortun merkeissä. Sumuinen ja utuinen sääkin selkeni illaksi ja aurinko paistoi. Ulkoiltiin koko perheellä omalla pihalla hetki ennen Eskon iltapalaa.

Kaksi viivaa ovistestissä

Kuten otsikkokin kertoo, tänään oli se päivä, jolloin ovistesti näytti selkeää plussaa. Unohdin kyllä lukea testituloksen vaaditun 10 minuutin sisällä, mutta eiköhän tulos kuitenkin ole suhteellisen luotettava. Aion kyllä jatkaa testaamista vielä muutaman päivän. Haluan nähdä, alkaako viiva vaalenemaan. Siitä voisin sitten varmemmasti päätellä oviksen olleen tänään/huomenna.

Tänään on kyllä ollut alamahassa oikean muniksen kohdilla lupaavan tuntuista nipistelyä ajoittain. Muutenhan mulla ei ole ovisoireita oikeastaan koskaan mitään, mistä voisin päätellä jotain tapahtuvaksi. Tuossa oikealla puolella munasarjojen kohdalla on nipistelyä melkein koko kierron ajan aina satunnaisesti, joten sitä nyt ei voi kovin varmana pitää.

Tämän päivän ovulaatilimoista ei taas voi sanoa yhtään mitään, koska eilen päädyimme Armaan kanssa (vihdoin) heiluttelemaan peittoja. Ihan vahingossa taisi kerrankin ajoitus osua suht. kohdalleen. Toki täytyy vielä muutamana iltana varmistella, että siellä varmasti on simppoja liikkeellä vastaanottamassa munasolua. Ja eihän se peittojen heiluttelu koskaan pahasta ole ihan huvikseenkaan.

Tänään laitettiin takapihan terassille Eskolle keinu ja voi sitä pienen ihmisen riemua. Poitsu nauraa hekotteli ihan ääneen, kun oli niin kiva keinua. Pois ei olisi millään halunnut ja itkuhan siitä sitten tuli, kun piti lähteä sisälle syömään. Luultavasti meillä keinutaan aika ahkerasti tulevina päivinä ja äiti antaa vauhtia.

Kyttäilyä

Joopa joo, ei se vaan koskaan muutu helpommaksi. Oviksen bongailu nimittäin. Eilen tein taas testin ja ei siihen kyllä oikein minkäänlaista viivaa tullut. Ehkä ihan hailakka, jos oikein käyttää mielikuvitusta. Tosin mulla tais kyllä olla pissi liian laimeaa, kun olin juonut mehua vain vähän aikaisemmin.
Tänään koitan sitten vahingosta viisastua ja istun tässä kurkku kuivana kintut ristissä, että saisin edes jonkinlaisen tuloksen siihen perhanan tikkuun. Sängyssä ei edelleenkään ole tapahtunut mitään. Pitäis varmaan jo alkaa ryhdistäytymään. On vaan ollut niin kurja päänsärky ja jotenkin semmoinen puolihuono olokin, niin ei siinä ole huvittanut edes harkita mitään muuta, kuin nukkumista. Tänään ei enään särje päätä, joten josko sitä illalla jaksaisi innostua...

Esko heräsi juuri päikyiltä, äitiä kutsutaan toisaalla. Ois tuo poika kyllä saanut vähän kauemmin nukkua. Nämä päikyt jäivät vajaaseen tuntiin. Nooh... jospa se nukahtais sitten illalla hieman paremmin.

Jatkuupi...

Oviksen bongauksesta vielä... eilen ja tänään on vuotanut jo selvästi enemmän limaa. Lima on ollut valkoisempaa ja paksua venyvää, kuin kananmunan valkuaista. Anteeksi likaiset ykstyiskohdat, mutta haluan kirjoittaa nämä itselleni muistiin. Tarkoitus olisi pitää jonkinasteista kiertopäiväkirjaa tässä samalla. Eilen aamupäivästä oli myös pientä nippailua alavatsalla oikealla puolella. Tänään ei ole ollut mitään tuntemuksia. Nyt siis menossa kp 13.

Libalabaa

Tänään oli sitten taas paluu arkeen viikonlopun jälkeen. Minulle se tarkoittaa Eskon kanssa kotona olemista, kotihommia ja sen sellaista. Aamulla nukuttiin pitkään, onneksi Eskokin nukkui niin sain itsekin levättyä kunnolla. Olisihan tuo silti väsyttänyt, mutta ei se auta jäädä sänkyyn enään, kun viereisestä huoneesta kuuluu vaativaa kitinää. Kömpii pian itse pois pinniksestä ja siinä hommassa tuskin käy kovin hyvin.

Tänään oli jotenkin heti aamusta semmoinen migreenin tyyppinen päänsärky alkamassa ja nappasin yhden ja ainoan lääkkeen heti aamusta. Se auttoikin ihan hyvin, onneksi. Nyt taas iltaa kohti alkoi tuntumaan uudestaan moinen päänsärky. Tarkoitus oli ottaa äidiltä lisää migreenilääkkeitä siellä käydessä, mutta ne sitten unohtui.

Ulkoiltuakin tuli tuossa omalla pihalla. Laiteltiin kukkapenkkiä kuntoon talven jäljiltä ja Armas toi siihen muutaman säkillisen uutta multaa. Laajennettiin entistä hieman ja sen myötä melkein kaikki kasvit siirtyivät nyt uudessa penkissä eri paikkoihin. Nyt siellä olisi vielä tilaa uusillekin istutuksille. Jahka kevät tästä kunnolla etenee, taidan käydä ryöstöretkellä äidin kukkapenkissä.

Mitä sitten tulee vauvantekohommiin, niin taitaa se kyllä jäädä välistä tänäänkin. Armas tuijottaa jääkiekkoa telkkarista ja minä en jaksa alkaa vonkumaan sitä sänkyhommiin. Päätäsärkee, taisin sen kyllä jo mainita yhden kerran. Tein päivällä ovistestinkin ja sain siihen haaleaakin haaleamman viivan. Minkäänlaisia tuntemuksia munasarjojen kohdilla ei ole ollut oikeastaan koko päivänä. Limaa on vuodellut hiljoksiin koko päivän aina vessareissujen yhteydessä. Tuskin se ovulaatio ihan vielä on. Mulla on jotenkin semmoinen epäilys, että se taitaa mulla oli pikkaisen kierron puolivälin jälkeen. Veikkaisin kp 15-17 tienoille. Katsotaan nyt, mitä nuo testit rupee näyttämään.

Testailua

Heti alkuun tilanne raporttia oviksen bongailusta.

Tänään on kp 10 ja tein ensimmäisen ovistestin, puhdas nega. Menkat loppuivat aikalailla torstaina ja melkein heti perjantaista lähtien on jonkin verran limaa jo vuodellut. Alkuun lima oli aika kirkkaan oloista, mutta nyt jo hieman paksumpaa ja valkoisempaa. Liman määrä on ollut koko ajan aika sama, housuihin asti ei juurikaan ole valunut, mutta paperiin sitä on jäänyt pyyhkiessä ihan kunnolla.
Mitään suurempia tuntemuksia mahassa ei ole ollut. Pientä nippailua välillä oikealla puolella, kuten aika usein koko kierron ajan on aikaisemminkin ollut.

Greippimehua olen nyt juonut litran verran kuluneen viikon aikana. Nyt viikonlopun olimme reissussa, jotenka mehut jäi juomatta. Yritin tänään paikkailla tilannetta juomalla ison lasillisen moista litkua.
Vitamiinejakin on nyt syöty reilun viikon verran. Ostin ihan tavallisia Minisunin monivitamiineja ja sitten erikseen foolihappoa. Saapi mieskin noita foolihappotabuja syödä, josko niillä vaikka olisi suosiollinen vaikutus simppoihin.

Tässä kierrossa on siis vakaa aikomus laittaa kaikki keinot peliin. Saas nähdä jääkö tältä illalta petipuuhat huomiseen. Sen verta reissussa rähjääntyy, että alkaa väsymys jo voittamaan. Eskon nukuttaminenkin oli tänään oma lukunsa. Pikkukaveri itkeskeli sängyssään kovastikin ja ei meinannut silittelyllä rauhoittua. Onneksi tajusimme tarkistaa vaipan ja jonkinlainen löysä/ripuli kakka siellä oli ja olipa kerinnyt sitten vajaassa puolessa tunnissa polttaa pyllyn ihan punaiseksi. Ei muuta, kun pesut ja kunnon kerros sinkkivoidetta. Eskon rauhoittelua ja yökkärit päälle. Syliinhän tuo meinasi nukahtaa, kun kannoin omaan huoneeseensa ja hetken aikaa siinä katseltiin Cars julistetta. Rauhoittui onneksi samantien omaan sänkyynsä ja taisi nukahtaakin melko pian, kun ei sieltä enään mitään ääniä ole kuulunut.

Nyt alkaa jo omakin silmä luppasemaan siihen malliin, että on viisainta hipsiä sänkyyn ja kallistaa pää tyynyyn. Tuskin tässä mitään on vielä menetetty, kun se ovistestikin oli ihan tyylipuhdas nega.

Taustoja

Blogin kirjoittaminen lienee viisainta aloittaa pienellä taustojen kartoittamisella. Itseni, blogin kirjoittajan, olen nimennyt Tyyneksi. Tyyne on reilun vuoden ikäisen poikalapsen kotiäiti ja yhden miehen vaimo. Äitiysloma loppui ajat sitten ja Tyyne jotenkin vaan jäi kotiin pyörittämään arkirallia. Töihin paluukin houkuttaisi, kun vaan olisi se työ, mihin palata.
Mieheni voisin tähän blogiin nimetä tuttavallisesti Armaaksi. Armas on minua useammankin vuoden vanhempi tavallinen suomalainen perusjuntti äijä. Aikoinaan meitä yhdisti sama harrastus ja sama musiikkimaku. Nykyään yhteiset harrastukset ovat jääneet, musiikkia toki kuuntelemme yhä. Suurin yhdistävä tekijä lienee tämä yhteinen perhe ja ihana pieni poikamme.
Poika olkoon kirjoituksissani Esikoinen alias Esko. Esko on siis muutaman kuukauden yli vuoden ja menoa ja meininkiä riittää sen mukaisesti. Järki ei paljoa pienen miehen päätä vielä paina, joka paikkaan on koko ajan kiire, vauhtia ja ääntä riittää muillekin jaettavaksi ja hurmaavia hymyjä satelee tämän tästäkin. Tyyne ja Arman ovat myytyjä.

Eskon aikaansaaminen oli työn ja tuskan takana ja monien vaiheiden kautta siihen meni kaikkineen liki kaksi vuotta ennen, kuin onnellinen odottaminen saattoi edes alkaa. Esko sai kuin saikin kuitenkin alkunsa ihan luomuna juurikin näihin aikoihin pari vuotta sitten. Odotusaika sujui todella hyvin. En voi sanoa olleeni elämäni kunnossa, mutta selvisin ilman suurempia vaivoja. Synnytys oli kuin oppikirjasta ja siitä jäi todella hyvä mieli ja halu tehdä se kaikki vielä ainakin yhden kerran uudestaan.

Meille oli alusta asti selvää, että toinen lapsi saisi tulla mahdollisimman pian. Esko oli noin 4-5 kuukauden ikäinen, kun menkat jälleen alkoivat ja siitä kait se varsinainen yrittäminen lasketaan alkaneeksi. Siitä tulee kuluneeksi pian vuosi. Yritystä on ollut enemmän ja vähemmän. Tästä on taas tulossa hyvää vauhtia pakkopullaa, lapsentekopanoja, päivien laskemista, olojen kyttäilyä ja ja, unohtuikohan jotain. Siitä kaikesta tässä blogissa on kyse. Saatan innostua myös kirjoittelemaan ihan arkisia näkymiä meidän perheestä. Kuvia ei tässä blogissa tulla näkemään, tai ei ainakaan mitään sellaisia, joista joku saattaisi meidät tunnistaa.