Tänään tulee täyteen rv 13 ja ensimmäinen kolmannes on nyt lusittu. Tästä alkaa sitten se kuuluisa energinen keskiraskaus. Hah.... olo ei ole tippaakaan energinen. Sama jäätävä väsymys vaivaa edelleen, joka on vaivannut ihan alusta asti. Esikoista odottaessa sitä energistä aikaa ei varsinaisesti tullut ollenkaan. Saattoi olla välillä muutama päivä energisempää aikaa ja sitten meni taas monta viikkoa sohvalla torkkuen.
Nyt kyllä sais johonkin sopivaan väliin iskeä kunnon energiapiikki. Olisi niin paljon tehtävää ennen vauvan syntymää ja paljon mukavampi olisi touhuta vielä tässä vaiheessa, kun maha on pieni eikä suurempia vaivojakaan ole. Mun pitäisi saada vaatehuone raivattua ihan kunnolla. Siellä on paljon kirppiskamaakin, jotka ei viimeksi menneet kaupaksi kirpparilla. Ne pitäisi laittaa uudelleen myyntiin tai lahjoittaa pelastusarmeijalle tai uffille. Varmasti sinne on kertynyt myös paljon ihan pois heitettävää tavaraa. Eskolta tulee koko ajan lisää liian pieniä vaatteita ja tähän asti olen ne kaikki jemmannut talteen. Kohta alkaa tosissaan tila loppumaan kesken ja kun pitäisi ne vauvan vaatteetkin saada mahtumaan jonnekin.
Meidän pitäisi myös tehdä vähän varastoremppaa. Meillä on vain yksi tosi pieni kylmä ulkovarasto ja tarkoitus olisi laittaa sinne eristystä seiniin ja levyttää ne sitten. Josko saataisiin siitä edes puolilämmin tila. Silloin sinnekin voisi paremmin säilöä vaatteita ja muutakin tavaraa, joka ei kosteutta kestä. Ja nuo lasten rattaat/vaunut. Ne majailee tällä hetkellä Eskon huoneessa, kun ei niille oikein missään muuallakaan tilaa ole ja ulkona en halua niitä säilyttää. Ne menee siellä niin äkkiä pilalle ja enkä nyt ihan tieten tahtoen viitsi liki tonnin kiesejä pilata.
Meidän makuuhuone on kans yksi murheenkryyni. Sinne pitäisi saada kirjahylly mahtumaan ja haluan ehdottomasti sellaisen matalan (noin 130-150cm korkean) hyllyn, jossa on umpinaiset ovet. Tällä hetkellä kaikki meidän kirjat on pinoissa vaatehuoneen perimmäisessä nurkassa, kun muualla ei ole niille paikkaa. Makuuhuone pitää taas mööbleerata ihan uusiksi, että saadaan pinnasänky mahtumaan sinne. Se, kun ei mahdu kuin tasan yhteen järkevään paikkaan.
Tekemistä siis olisi, joten saisko tänne sitä energiaa kiitos! Niin ja aikaa! Kiitos :)
Meni vähän ohi aiheen, mutta mukava kirjoittaa välillä ihan vaan arkistakin höpinää...
torstai 30. tammikuuta 2014
tiistai 28. tammikuuta 2014
Nt-ultra
Maanantaina se sitten oli. Jännityksellä, innolla ja pienellä kauhullakin odotettu nt-ultra. Täällä meidän tuppukylässä sitä varten piti lähteä oikein suuren kaupunkiin asti keskusäitiysneuvolaan. Ajelin sinne jo hyvissä ajoin ja Armas tuli sitten myöhemmin sinne töistä suoraan. Ihan mielellään tuo oli mukaan tulossa, vaikka en minä tainnut vaihtoehtoja antaa. Halusin hänet ehdottomasti mukaan henkiseksi tueksi. Olisi se kamala paikka, jos tulisikin huonoja uutisia ja joutuisi ne yksin kohtaamaan.
Päästiin ihan ajallaan huoneeseen ja muutamien alkukysymysten jälkeen alettiin heti ultraamaan. Ultraus tehtiinkiin vatsanpeitteiden päältä eikä alakautta, kuten olin kuvitellut, ja kuten Eskon raskausaikana tehtiin. Noh, ei siinä. Mukavampi se noin toki oli.
Huoneessa oli mukavasti yksi näyttöruutu sijoitettu niin, että sen näki hyvin siitä hoitopöydältä ja mies sai istua vieressäni koko ajan ja näki toki myös näytöltä tapahtumat. Tällä kertaa tiesimme jo, mitä odottaa ja osasimme paikantaa sydämen sykkeen heti itsekin. Siellä se pikkuinen sydän pamppaili ja saatiin jopa hetken aikaa kuunnella sydänääniäkin. Ultraaja selitti koko ajan, missä mitäkin on ja esitteli meille vauvaa joka kuvakulmasta. Pikkuinen innostui välillä nyrkkeilemäänkin ja lopulta laittoi peukun suuhunsa. Kaikki vaikuttaisi olevan ihan kunnossa ja mittojen perusteella tyyppi vastasi viikkoa 12+5 eli muutaman päivän oli kasvussaan edellä aikataulua. Laskettua aikaa ei kuitenkaan lähdetty muuttamaan, kun heittoa oli niin vähän. Niskaturvotusta oli 1,2mm eli ihan normaali. Seulonnan tulokset tulevat sitten suoraan neuvolaan ja kuulemma aikaisemminkin soitetaan, jos jotain lisätutkimusten tarvetta ilmenee.
Hassua, kun Eskokin aikoinaan vastasi samaa 12+5 viikkoa nt-ultrassa ja oli muutaman päivän edellä. Nyt mennään siis ihan samoissa. Ainoastaan kokoeroa oli pikkuisen. Esko oli noin 65mm ja tämä kakkonen 61mm. Toivottavasti sama kasvutahti jatkuu koko loppuraskauden ja tämä kakkonen olisi vaikka jokusen gramman pienempi syntyessään, mitä Esko oli. Esko oli 3900g, 52,5cm, että ihan hyvän kokoinen paketti.
Seuraavaa ultraa saakin odottaa sitten maaliskuun loppuun asti. Kaksi pitkää kuukautta... Onneksi neuvola on jo reilun kahden viikon päästä.
Päästiin ihan ajallaan huoneeseen ja muutamien alkukysymysten jälkeen alettiin heti ultraamaan. Ultraus tehtiinkiin vatsanpeitteiden päältä eikä alakautta, kuten olin kuvitellut, ja kuten Eskon raskausaikana tehtiin. Noh, ei siinä. Mukavampi se noin toki oli.
Huoneessa oli mukavasti yksi näyttöruutu sijoitettu niin, että sen näki hyvin siitä hoitopöydältä ja mies sai istua vieressäni koko ajan ja näki toki myös näytöltä tapahtumat. Tällä kertaa tiesimme jo, mitä odottaa ja osasimme paikantaa sydämen sykkeen heti itsekin. Siellä se pikkuinen sydän pamppaili ja saatiin jopa hetken aikaa kuunnella sydänääniäkin. Ultraaja selitti koko ajan, missä mitäkin on ja esitteli meille vauvaa joka kuvakulmasta. Pikkuinen innostui välillä nyrkkeilemäänkin ja lopulta laittoi peukun suuhunsa. Kaikki vaikuttaisi olevan ihan kunnossa ja mittojen perusteella tyyppi vastasi viikkoa 12+5 eli muutaman päivän oli kasvussaan edellä aikataulua. Laskettua aikaa ei kuitenkaan lähdetty muuttamaan, kun heittoa oli niin vähän. Niskaturvotusta oli 1,2mm eli ihan normaali. Seulonnan tulokset tulevat sitten suoraan neuvolaan ja kuulemma aikaisemminkin soitetaan, jos jotain lisätutkimusten tarvetta ilmenee.
Hassua, kun Eskokin aikoinaan vastasi samaa 12+5 viikkoa nt-ultrassa ja oli muutaman päivän edellä. Nyt mennään siis ihan samoissa. Ainoastaan kokoeroa oli pikkuisen. Esko oli noin 65mm ja tämä kakkonen 61mm. Toivottavasti sama kasvutahti jatkuu koko loppuraskauden ja tämä kakkonen olisi vaikka jokusen gramman pienempi syntyessään, mitä Esko oli. Esko oli 3900g, 52,5cm, että ihan hyvän kokoinen paketti.
Seuraavaa ultraa saakin odottaa sitten maaliskuun loppuun asti. Kaksi pitkää kuukautta... Onneksi neuvola on jo reilun kahden viikon päästä.
perjantai 24. tammikuuta 2014
Armotontaa.... väsymystää...
Niin kovasti lupailin edellisessä postauksessani tulevani kirjoittamaan kuulumisia vielä tämän viikon aikana. Noh, juuri ja juuri kerkesin vielä. Aika vaan katoaa jonnekin.... ilmeisesti työmaalle. Vaikka mulla olikin tällä viikolla vain 3 päivän työviikko, en silti ole saanut kotona yhtään mitään aikaiseksi. Väsyttää niin vietävästi ihan koko ajan. Nukun helposti 10-12 tuntia yön aikana ja silti vaan väsyttää.
Nukkumiseni on tosin mennyt taas melko huonoksi. Heräilen monta kertaa yössä ja hyvin herkästi jossain vaiheessa käy sitten niin, etten saakaan enään unta ja pyöriskelen vain sängyssä. Muistan Eskon raskausajasta saman ilmiön. Lähes joka ikinen yö heräsin aamuyön tunteina ja saatoin 2-3 tuntiakin valvoa sängyssä saamatta unta. Nukahdin uudestaan vasta 6-7 aikaan, kun Armas lähti töihin ja sain jäädä yksin jatkamaan unia. Nyt ei auta tuokaan enään, kun aamuvuorojen aikaan herätyskello soi jo 5 aikaan. Onneksi iltavuorojen aikaan saan sentään nukkua, vaikka 10 asti jos oikein väsyttää. Menee vaan sitten koko päivä ihan piloille, kun joudun lähtemään töihin ajelemaan jo 11 maissa.
Mutta mutta.... Täällä tuli tänään täyteen rv 12. Kriittiset ajat alkavat olla takana, ihanaa. Maanantain nt-ultran jälkeen uskaltaa varmasti jo huokaista ja alkaa tosissaan keskittymään tähän pikkukakkosen odotteluun. Toivottavasti siellä on kaikki kunnossa. En ole edes varma, pääsekö Armas tulemaan mukaan. Sillä, kun on nuo työhommat välillä semmoisia, ettei voi noin vain lähteä kaupungille.
Voi jestas tätä haukottelun ja väsymyksen määrää. Ajatuskaan ei kulje yhtään ja päässä suttaa vaan ihan tyhjää. Sitä seesteistä ja energistä keskiraskautta odotellessa.... viimeksi sitä ei tullut koskaan...
Nukkumiseni on tosin mennyt taas melko huonoksi. Heräilen monta kertaa yössä ja hyvin herkästi jossain vaiheessa käy sitten niin, etten saakaan enään unta ja pyöriskelen vain sängyssä. Muistan Eskon raskausajasta saman ilmiön. Lähes joka ikinen yö heräsin aamuyön tunteina ja saatoin 2-3 tuntiakin valvoa sängyssä saamatta unta. Nukahdin uudestaan vasta 6-7 aikaan, kun Armas lähti töihin ja sain jäädä yksin jatkamaan unia. Nyt ei auta tuokaan enään, kun aamuvuorojen aikaan herätyskello soi jo 5 aikaan. Onneksi iltavuorojen aikaan saan sentään nukkua, vaikka 10 asti jos oikein väsyttää. Menee vaan sitten koko päivä ihan piloille, kun joudun lähtemään töihin ajelemaan jo 11 maissa.
Mutta mutta.... Täällä tuli tänään täyteen rv 12. Kriittiset ajat alkavat olla takana, ihanaa. Maanantain nt-ultran jälkeen uskaltaa varmasti jo huokaista ja alkaa tosissaan keskittymään tähän pikkukakkosen odotteluun. Toivottavasti siellä on kaikki kunnossa. En ole edes varma, pääsekö Armas tulemaan mukaan. Sillä, kun on nuo työhommat välillä semmoisia, ettei voi noin vain lähteä kaupungille.
Voi jestas tätä haukottelun ja väsymyksen määrää. Ajatuskaan ei kulje yhtään ja päässä suttaa vaan ihan tyhjää. Sitä seesteistä ja energistä keskiraskautta odotellessa.... viimeksi sitä ei tullut koskaan...
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Rv 11+2 mietteitä
Mihin tämä aika katoaa? Nytkin on jo reilu viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. En vaan yksinkertaisesti ole joutanut tänne kirjoittelemaan ja aiheetkin on olleet vähän vähissä. Töissä menee tehokkaasti aika ja töiden jälkeen ei enään jaksa tehdä mitään muuta.
Lueskelin yhtenä päivänä esikoisen odotusajan blogia ja naureskelin niille jutuille. Moni asia askarrutti ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Seurasin raskauden kulkua päivittäin ja tavasin neuvolasta saamiani opuksia aina illalla sängyssä. Pohdiskelin äidiksi tulemisen saloja ja pelkäsin kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Nyt toisella kerralla kaikki on kuitenkin toisin. Vai onko sittenkään?
Aika menee ihan siivillä ja raskausviikot vierivät. Tänään on menossa rv 11+2 ja pian alkaa olemaan ensimmäinen kolmannes takana. Tänä aamuna en ihan tarkkaan edes tiennyt, paljonko noita viikkoja nyt olikaan. Asia piti tarkistaa vau.fi:n sivulta, jonne olen rekisteröitynyt käyttäjäksi. Eskon odotusaikana tiesin koko ajan tasan tarkkaan, mikä viikko ja päivä on menossa ja mitä kehitysvaiheita sikiö missäkin vaiheessa saavuttaa. Nyt niistä ei ole hajuakaan eikä minulla yksinkertaisesti riitä aika ja jaksaminen niiden selvittelyyn. Raskaus etenee tässä sivussa ihan omalla painollaan.
Toki olen joka päivä erittäin tietoinen raskaudestani ja joka ilta nukkumaan mennessäni olen hyvin kiitollinen tästä pienestä ihmisen alusta, joka sisälläni kasvaa. Nyt mietiskelen sitten paljon tulevaisuutta kahden lapsen kanssa. Suunnittelen pieneen asuntoomme tilaratkaisuja ja mietin, miten saamme kaiken tilan riittämään. Toki mietityttää myös se, kuinka minusta yhtäkkiä riittääkin äidiksi kahdelle lapselle, kuinka rakkaus voi riittää vielä yhdelle ihmiselle ja kuinka me pärjäämme kaikki yhdessä. Esko on meille erityinen ja rakas ja tuntuu aivan käsittämättömältä, että tähän voisi tulla vielä yksi pieni ihminen lisää, joka on aivan yhtä tärkeä ja rakas. Miten joku voisikaan olla yhtä tärkeä ja rakas, kuin ihana pieni Esko poikamme. Armas sanoikin yksi päivä, että esikoinen on aina esikoinen ja varmasti tulee olemaan vanhempiensa mielissä aina tietynlaisessa erikoisasemassa. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta voihan se tosiaan osittain noin ollakin.
Sitten hieman asiaa tästä raskaudesta. Täällä ollaan edelleen hyvin vähäoireisia, enkä valita yhtään. Alun kamala turvotus on hieman vähentynyt, tai sitten olen vain tottunut siihen. Ei enään närästä koko aikaa ja olo on muutenkin ihan hyvä. Kamala väsymys vaivaa edelleen, se tuskin loppuu koko raskausaikana. Ummetus on alkanut nostamaan päätään. Aaaaargh, kärsin siitä Eskoa odottaessanikin liki koko raskausajan ja täytyy sanoa, että on kyllä kamala vaiva. Miten ihmeessä sen saisi estettyä tai ainakin pidettyä kohtuullisena? Juon kyllä aika paljon ja olen nyt alkanut syömään muroja kuitujen toivossa. Liikunta tietenkin olisi yksi, mutta millä ihmeen ajalla ja millä energialla. Mulla menee kyllä töissä kaikki mehut ja jos olen iltavuorossa, niin eipä siinä aikaakaan kyllä enään jää millekään ylimääräiselle. Onneksi sentään työ on fyysistä ja saan kävellä edes takaisin koko ajan, taukoja lukuunottamatta, joten eiköhän se mene jonkinlaisesta hyötyliikunnasta ainakin.
Yritän tulla ensi viikon aikana kirjoittelemaan lisää kuulumisia. Siihen saakka, heipat kaikille :) Ihanaa, kun olen saanut tänne samassa elämäntilanteessa olevia lukijoitakin matkaan. Jättäkää ihmeessä kommentteja, ne on aina tervetulleita. Yritän itsekin ryhdistäytyä kommentointien saralla ja käydä lukemassa teidän blogejanne.
Lueskelin yhtenä päivänä esikoisen odotusajan blogia ja naureskelin niille jutuille. Moni asia askarrutti ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Seurasin raskauden kulkua päivittäin ja tavasin neuvolasta saamiani opuksia aina illalla sängyssä. Pohdiskelin äidiksi tulemisen saloja ja pelkäsin kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Nyt toisella kerralla kaikki on kuitenkin toisin. Vai onko sittenkään?
Aika menee ihan siivillä ja raskausviikot vierivät. Tänään on menossa rv 11+2 ja pian alkaa olemaan ensimmäinen kolmannes takana. Tänä aamuna en ihan tarkkaan edes tiennyt, paljonko noita viikkoja nyt olikaan. Asia piti tarkistaa vau.fi:n sivulta, jonne olen rekisteröitynyt käyttäjäksi. Eskon odotusaikana tiesin koko ajan tasan tarkkaan, mikä viikko ja päivä on menossa ja mitä kehitysvaiheita sikiö missäkin vaiheessa saavuttaa. Nyt niistä ei ole hajuakaan eikä minulla yksinkertaisesti riitä aika ja jaksaminen niiden selvittelyyn. Raskaus etenee tässä sivussa ihan omalla painollaan.
Toki olen joka päivä erittäin tietoinen raskaudestani ja joka ilta nukkumaan mennessäni olen hyvin kiitollinen tästä pienestä ihmisen alusta, joka sisälläni kasvaa. Nyt mietiskelen sitten paljon tulevaisuutta kahden lapsen kanssa. Suunnittelen pieneen asuntoomme tilaratkaisuja ja mietin, miten saamme kaiken tilan riittämään. Toki mietityttää myös se, kuinka minusta yhtäkkiä riittääkin äidiksi kahdelle lapselle, kuinka rakkaus voi riittää vielä yhdelle ihmiselle ja kuinka me pärjäämme kaikki yhdessä. Esko on meille erityinen ja rakas ja tuntuu aivan käsittämättömältä, että tähän voisi tulla vielä yksi pieni ihminen lisää, joka on aivan yhtä tärkeä ja rakas. Miten joku voisikaan olla yhtä tärkeä ja rakas, kuin ihana pieni Esko poikamme. Armas sanoikin yksi päivä, että esikoinen on aina esikoinen ja varmasti tulee olemaan vanhempiensa mielissä aina tietynlaisessa erikoisasemassa. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta voihan se tosiaan osittain noin ollakin.
Sitten hieman asiaa tästä raskaudesta. Täällä ollaan edelleen hyvin vähäoireisia, enkä valita yhtään. Alun kamala turvotus on hieman vähentynyt, tai sitten olen vain tottunut siihen. Ei enään närästä koko aikaa ja olo on muutenkin ihan hyvä. Kamala väsymys vaivaa edelleen, se tuskin loppuu koko raskausaikana. Ummetus on alkanut nostamaan päätään. Aaaaargh, kärsin siitä Eskoa odottaessanikin liki koko raskausajan ja täytyy sanoa, että on kyllä kamala vaiva. Miten ihmeessä sen saisi estettyä tai ainakin pidettyä kohtuullisena? Juon kyllä aika paljon ja olen nyt alkanut syömään muroja kuitujen toivossa. Liikunta tietenkin olisi yksi, mutta millä ihmeen ajalla ja millä energialla. Mulla menee kyllä töissä kaikki mehut ja jos olen iltavuorossa, niin eipä siinä aikaakaan kyllä enään jää millekään ylimääräiselle. Onneksi sentään työ on fyysistä ja saan kävellä edes takaisin koko ajan, taukoja lukuunottamatta, joten eiköhän se mene jonkinlaisesta hyötyliikunnasta ainakin.
Yritän tulla ensi viikon aikana kirjoittelemaan lisää kuulumisia. Siihen saakka, heipat kaikille :) Ihanaa, kun olen saanut tänne samassa elämäntilanteessa olevia lukijoitakin matkaan. Jättäkää ihmeessä kommentteja, ne on aina tervetulleita. Yritän itsekin ryhdistäytyä kommentointien saralla ja käydä lukemassa teidän blogejanne.
perjantai 10. tammikuuta 2014
Eka neuvola
Meillä oli torstaina ensimmäinen neuvola. Siellä ei mitään yllätyksiä tullut ja kaikki oli jo entuudestaan tuttua ensimmäisen raskauden ajoilta. Käynnillä lähinnä keskusteltiin ja käytiin läpi lähisuvun sairaudet ja meidän allergiat ja sairaudet. Ne meni nopeasti läpi, kun ei sellaisia juuri kummankaan suvussa ollut eikä meillä kummallakaan ole mitään.
Vointeja kyseli myös, mutta eipä niissäkään ole mitään mainittavaa ollut. Vitamiinien syönti oli kohdallaan ja tarkkaillaan sitten raskauden edetessä tarvitaanko rautalisää. Viimeksi kyllä ei tarvittu. Sokerirasitukseenkaan ei kuulemma toista odottavan tarvitse mennä, ellei mitään hälyyttävää ilmene. Eskoa odottaessa mulla alkoi olla pissassa sokerit plussalla joka kerta puolivälin jälkeen ja jouduin käymään kaksi kertaa sokerirasituksessa. Kummallakaan kerralla ei arvoissa ollut mitään moitittavaa. Loppuraskauden ajan seurattiin sokereita sormenpäästä otettavalla pikatestillä ja aina oli arvot ihan kunnossa.
Täyteltiin kamalat pinot lippuja ja lappuja ja saatiin uusia aikoja mm. ensimmäiseen ultraan, joka on jo parin viikon päästä. Seuraava käynti on sitten lääkärille ja se on kuukauden päästä.
Sitten tietenkin lopuksi mitattiin vielä verenpaine, katsottiin paino ja pissanäyte.
Pissa oli ok
Paino: 74kg (vaatteet+kengät)
Verenpaine: 108/66
Vointeja kyseli myös, mutta eipä niissäkään ole mitään mainittavaa ollut. Vitamiinien syönti oli kohdallaan ja tarkkaillaan sitten raskauden edetessä tarvitaanko rautalisää. Viimeksi kyllä ei tarvittu. Sokerirasitukseenkaan ei kuulemma toista odottavan tarvitse mennä, ellei mitään hälyyttävää ilmene. Eskoa odottaessa mulla alkoi olla pissassa sokerit plussalla joka kerta puolivälin jälkeen ja jouduin käymään kaksi kertaa sokerirasituksessa. Kummallakaan kerralla ei arvoissa ollut mitään moitittavaa. Loppuraskauden ajan seurattiin sokereita sormenpäästä otettavalla pikatestillä ja aina oli arvot ihan kunnossa.
Täyteltiin kamalat pinot lippuja ja lappuja ja saatiin uusia aikoja mm. ensimmäiseen ultraan, joka on jo parin viikon päästä. Seuraava käynti on sitten lääkärille ja se on kuukauden päästä.
Sitten tietenkin lopuksi mitattiin vielä verenpaine, katsottiin paino ja pissanäyte.
Pissa oli ok
Paino: 74kg (vaatteet+kengät)
Verenpaine: 108/66
torstai 2. tammikuuta 2014
Mitä kummaa?
Täällä ollaan oltu hieman huonovointisia muutama päivä. Se alkoi oikeastaan uuden vuoden aattona. Ensin Armas alkoi rampata vessassa jo edellisenä yönä, maha ihan sekaisin. Mulla sitten meni aattona maha sekaisin ja oli koko ajan jotenkin huono-olo. Uuden vuoden juhlintakin jäi melko vähiin. Käytiin koko perheellä alkuillasta ampumassa muutama raketti ja valettiin tinat. Esko meni normaalisti 20.00 nukkumaan ja minä menin melkein samantien myös nukkumaan huonoa oloani pois. Armas kävi herättelemässä ennen puoltayötä, että lähdetään ampumaan loput raketit. Vajaan tunnin jaksoin olla ulkona ja sitten tuli taas huono-olo ja lähdin takaisin nukkumaan.
Eilen oli ihan hyvä päivä, ei kummallakaan oikeastaan mitään muuta kuin kamala väsymys. Nukuttiin sitten pitkin päivää vuorotellen toisen viihdyttäessä Eskoa.
Tänään ois pitänyt töihin jaksaa, mutta aamulla oli taas niin huono-olo, että soittelin töihin ja sovittiin, että huilaan pari päivää. Tuonne sairaalaan, kun ei pahemmin kannata sairaana lähteä tartuttamaan potilaita. Ja ties minkä kulkutaudin sieltä itselleenkin vois saada, kun oma vastustuskyky on heikoimmillaan. Mitähän lie tautia mahtaa olla, kun Eskolla ei ole ollut mitään. Tästä omasta huonosta olostakaan ei voi tietää, johtuuko se mahataudista vai raskaudesta.
Lisäksi mulla on ollut useampana päivänä omituista ylävatsakipua. Vähän niin kuin närästystä, semmoista poltetta aivan rinnan alapuolella. Googlailin asiaa yks päivä ja ilmeisesti se voisi olla sappivaivaa. Semmoinen on kuulemma aika yleistä raskauden aikana, vaikka normaalisti sappi ei vaivaisikaan. Enpä ollut moista kuullutkaan aikaisemmin ja Eskoa odottaessa ei sellaista ollut. Pelkkää närästystä vaan ja siihen auttoi Rennie, tähän ei tunnu auttavan oikein mikään.
Millaisia ruuoka-aineita pitäisi välttää, jos kärsii sappivaivoista?
Eilen oli ihan hyvä päivä, ei kummallakaan oikeastaan mitään muuta kuin kamala väsymys. Nukuttiin sitten pitkin päivää vuorotellen toisen viihdyttäessä Eskoa.
Tänään ois pitänyt töihin jaksaa, mutta aamulla oli taas niin huono-olo, että soittelin töihin ja sovittiin, että huilaan pari päivää. Tuonne sairaalaan, kun ei pahemmin kannata sairaana lähteä tartuttamaan potilaita. Ja ties minkä kulkutaudin sieltä itselleenkin vois saada, kun oma vastustuskyky on heikoimmillaan. Mitähän lie tautia mahtaa olla, kun Eskolla ei ole ollut mitään. Tästä omasta huonosta olostakaan ei voi tietää, johtuuko se mahataudista vai raskaudesta.
Lisäksi mulla on ollut useampana päivänä omituista ylävatsakipua. Vähän niin kuin närästystä, semmoista poltetta aivan rinnan alapuolella. Googlailin asiaa yks päivä ja ilmeisesti se voisi olla sappivaivaa. Semmoinen on kuulemma aika yleistä raskauden aikana, vaikka normaalisti sappi ei vaivaisikaan. Enpä ollut moista kuullutkaan aikaisemmin ja Eskoa odottaessa ei sellaista ollut. Pelkkää närästystä vaan ja siihen auttoi Rennie, tähän ei tunnu auttavan oikein mikään.
Millaisia ruuoka-aineita pitäisi välttää, jos kärsii sappivaivoista?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)