Sairaslomani loppuu huomenna, joten tänään oli asian tiimoilta lääkärikäynti ja neuvolakin siinä samalla. Ensin kävin terveydenhoitajan juttusilla. Lyhyesti kuulumisia ja sit heti alettiin hommiin. Verenpaine oli tosi hyvä edelleen ollen 111/66. Sitten olikin punnituksen vuoro. Sanoin terkkarille, että saas nähdä, mitä lukemat sieltä pomppaa. Oltiin nimittäin viime viikolla useempi päivä mummon hoivissa. Vaaka näytti suht. siedettäviä lukemia 82.8 ja painonmuutos/vk oli 630g. Terveydenhoitaja toteskin, että olisi se mummo voinut paremminkin hoitaa. Eli ilmeisesti ei ollut liikaa painoa kertynyt.
Pissa oli myöskin puhdas. Hieno juttu. Sitten siirryttiin kuuntelemaan sydänääniä ja tunnustelemaan masua. Terkka arveli, että vauva saattaisi jopa olla pää alaspäin. Ainakin jalat kuulemma tuntuu tuossa oikealla ylhäällä ja siinä kohtaa kyllä tuntuu suurin osa liikkeistäkin. Sf-mitta oli 27cm ja menee ihan hitusen keskikäyrän yläpuolella. Kasvaa kuulemma tosi tasaisesti. Typy innostui taas oikein urakalla riehumaan mahassa tunnustelun jälkeen ja kunnollisia sydänääniä sai vähän aikaa hakea. Lopulta ne kuuluivat tosi napakasti oikealta alhaalta. Sekin puhuisi sen puolesta, että vauva tosiaan saattaisi olla raivotarjonnassa. Keskisykkeeksi merkattiin +150 ja liikkeet ++.
Sitten olikin lääkärikäynnin vuoro. Lääkäri oli sama, kuin viimeksikin. Vähän kyseli alkuun, mikä meininki on ja sitten tarkistettiin kohdunsuun tilanne. Kuulemma aika kiinteä on vielä ja kanavaakin on jäljellä. Vähän on muuttanut paikkaansa verrattuna edelliseen kertaan. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan. Mutta kaikki oli siis kunnossa. Sairaslomaa jatkettiin taas 3 viikkoa ja sitten on uusi käynti. Kuulemma sillä kerralla voidaan tarpeen vaatiessa katsoa, saanko lähetteen keskusneuvolaan ultraan. Voidaan ultralla paremmin katsoa sitä kohdunsuun tilannetta. Silloin on sitten samalla taas myös neuvolakäynti.
Muutoin täällä menee ihan hyvin. Supistuksia tosiaan edelleen tulee päivittäin, mutta ei nämä pahoja ole eikä ne ole muuttuneet pahemmiksi. Selkää meinaa välillä särkeä, jos pidempään on seisoskellut tai kävellyt. Tosin eipä tässä kauheesti kävelyä tule harrastettua noiden supistusten vuoksi. Kotihommissakin on riittämiin tekemistä mulle, enkä meinaa niitäkään saada kunnolla tehdyksi. Aina pitää jättää jotain tekemättä, kun on pakko levähtää välillä.
Eskon hoito loppuu perjantaina ja sen jälkeen me ollaankin sitten päivät kahdestaan täällä. Saa nähdä, miten äitee pysyy pojan perässä ja miten ihmeessä mä muutenkaan jaksan. Armas on kuitenkin kaikki päivät töissä ja hänen lomansa on vasta vauvan syntymän jälkeen. Mun pitää siis jaksaa Eskon kanssa elokuulle asti. Onneksi on suht. kiltti lapsi, mutta tuo uhmistelu kyllä raastaa hermoja välillä. Lisäksi ruokahommeleita joutuu taas alkaan suunnitella paremmin, että on lounaaksi tarjolla jotain järkevää joka päivälle. Itse, kun olen tottunut syömään vain yhden lämpimän ruoan päivässä ja senkin vasta illalla Armaksen kotiuduttua töistä.
Nyt pitää mennä kehittelemään itselle jotain pientä iltapalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina :)