Eilen minulla oli taas lääkärikäynti, kun sairasloma oli loppumassa. Tarvitsin siis jatkoa sairaslomalle, koska enhän minä mihinkään töihin ole kykeneväinen näiden supistusten ja tän mahan kanssa muutenkaan. Olin saanut ajan neuvolalääkärille ja ystävällinen terveydenhoitaja siirsi myös samalle päivälle neuvola ajan, kun muuten se olisi ollut tänään.
Tällä kertaa minut vastaanotti eri lääkäri, mikä viimeksi oli. Nytkin oli nuori naislääkäri kyseessä, mutta tuntui olevan ihan pätevän oloinen. Lääkäri kyseli voinnit ja kartoitti tilannetta muutenkin. Juteltiin työnkuvastani ja kyllä hänkin oli samaa mieltä kanssani, että liian raskasta se jo olisi ja kun supisteleekin, niin ei ole hyväksi rasittaa itseään liiaksi. Kohdunsuun tilanne katsottiin myöskin. Pitkään ja hartaasti lääkäri sitä tutkikin. Hetken jo ajattelin, että onko siellä sitten kypsymistä alkanut tapahtumaan, kun niin kauan kesti se tutkimus. Ei kuitenkaan ollut. Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja kanavaakin oli ihan reilusti jäljellä. Hyvä niin. Sairaslomaa jatkettiin kolmella viikolla. Vieläkään en saanut lomaa koko loppu ajaksi. Se lienee mahtaa olla jokin yleinen käytäntö täällä, etteivät kirjoita tuon pidempää pätkää kerrallaan.
Seuraavaksi sitten pääsin oman terveydenhoitajan luokse. Ihan alkuun terkka kysyikin, kuinka pitkän loman sain ja varattiin siihen loman loppuun taas uusi lääkärikäynti ja neuvolakin on sitten siinä samalla. Ihan kiva sinänsä, että pääsee niin usein käymään tarkistuksessa. Terveydenhoitajan kanssa juteltiin voinneista ja eipä tässä paljoa valittamista ole ollut. Ihan hyvin olen jaksellut ja voinut, mitä nyt vaan supistelee aika herkästi. Mitattiin taas hb ja se olikin noussut mukavasti ollen nyt 124, eli tosi hyvä. Rautaa ei kuulemma tarvitsisi enään syödä, mutta syön nyt kuitenkin tuon pullon loppuun, minkä olen ostanut.
Verenpaine mitattiin myös ja sekin oli oikein hyvä 110/68, vaikka terveydenhoitaja vitsailikin ensin, että katotaan onko paineet pilvissä lääkärin sorkkimisen jälkeen. Pissa oli myös puhdas.
Sitten olikin painon vuoro. Miten se aina onkin itselle kauhun paikka kiivetä siihen puntarille. 81kg se näytti vaatteet päällä, menee linjassa kotona punnitun painon kanssa. Auts... painon muutos +579g/viikko. Eli ei yhtään paha, vaikka se itsestä pahalta tuntuukin. Jos meinaisin pysyä tässä raskaudessa samoissa lukemissa, mitä Eskoa odottaessa, ei saisi tulla enään kuin 5kg lisää. Se mahtaa olla melko mahdoton tehtävä.
Ja sitten olikin vuorossa käynnin kohokohta, sydänäänten kuuntelu. Terveydenhoitaja tunnusteli ensin mahaa ja yritti arvioida, miten päin se neitonen mahassa onkaan. Arveli hieman, että pää saattaisi jopa olla alhaalla, mutta ei uskaltanut varmaksi sanoa. Mitattiin samalla sf-mitta joka oli nyt 24cm. Hienosti menee piirun verran keski käyrän yläpuolella. Sitten kuunneltiin niitä ääniä ja hienosti ne sieltä kuuluikin. Kamala jyskytys heti, kun anturi laitettiin mahan päälle. Neiti oli selvästi hermostunut moisesta tökkimisestä. Saatiin hyvät naurut :) Sykkeeksi merkattiin +155 ja liikeet ++
Seuraava käynti siis jo kolmen viikon päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina :)