Kuten otsikossakin viitataan, niin keskitän tämän postauksen siihen, etten kykene enään juuri mihinkään. Minulla on siis ollut ennenaikaisia supistuksia maaliskuun alusta asti enemmän ja vähemmän ja niiden vuoksi on ollut pakko hidastaa tahtia. Olen ollut sairaslomallakin maaliskuun puolivälistä lähtien ja tulen olemaan koko loppu ajan, mitä luultavamminkin.
Supistusten takia on tosiaan hieman täytynyt tahtia hillitä, vaikka onnekseni ne eivät ole kohdun suulla mitään muutoksia aiheuttaneetkaan. Se on hyvä merkki se. Ihan niin paniikissa ei tarvitse olla, vaikka vähän supistaakin. Toki nuo supistukset on aina syytä ottaa vakavasti eikä niiden kanssa ole pelleileminen.
Tämä rauhallisesti ottaminen on saanut aikaan sen, että kuntoni on romahtanut. Tietenkin, kun en oikein mitään liikuntaakaan pysty harrastamaan. Nyt sitten en enään oikein jaksakaan ja selkäkin on alkanut kipuilemaan siihen malliin, ettei kävelyllä käyminenkään oikein onnistu. Pyöräilystä en ole uskaltanut kuukauteen edes haaveilla.
Nyt huomaan jo väsyväni pelkistä kotitöistä. Hetken aikaa jaksan aina kerrallaan touhuta ja sitten on vaan ihan pakko istua alas ja nostaa jalat ylös. Puolentunnin huili usein riittää ja sitten taas jaksaa jatkaa hommia. nytkin minulla on ollut hieman kakuntekoprojektia tässä ja hitaasti ne valmistuu, kun jokaisen vaiheen jälkeen pitää ottaa lepohetki.
Kauhulla odotan kuun loppua ja sitä, että Esko jää sen jälkeen kotiin kanssani. Miten ihmeessä mä jaksan touhuta koko kesän tuon pojan kanssa. Onneksi Eskon mummu on ilmeisesti kesäkuussa jo kesälomalla. Jospa mummu joutaisi meitä auttamaan ja ottaisi välillä tuon pojan sinne leikkimään. Esko on onneksi kohtuullisen kiltti ja tottelevainen lapsi, mutta kyllähän sillä vauhtia jo melkoisesti piisaa. Varsinkin kesällä, kun pääsee vähissä vaatteissa pihalla kirmailemaan. Saa nähdä hoksaako se kuinka nopeasti äidin rajalliset juoksikyvyt ja alkaa tosissaan koettelemaan mua.
Kävelylle tekisi mieli, mutta en halua uhmata luontoa ja ottaa sitä riskiä, että supistukset alkaisivat tekemään kohdunsuulla muutoksia. Ehkä sitten heinäkuussa uskaltaa jo vähän enemmän, kun viikkoja alkaa olla enemmän eikä ennenaikaista syntymää tarvitse niin kovasti enään pelätä.
Mutta kyllä tää vähän meinaa ns. syödä naista. Pelkkä pyykkien lajittelu koneeseen tuntuu välillä liian raskaalta. Astianpesukoneen jaksaa juuri ja juuri tyhjentää, mutta samaan syssyyn sitä ei jaksa enään täyttää, vaan välillä on pakko päästä hetkeksi istumaan. Ruoanlaitto on välillä selälle ihan tuskaa, kun joutuu hellan edessä seisoskelemaan ja samalla se myös aiheuttaa supistuksia hyvin herkästi. Kaupassa käynnit käyvät kunnon urheilusuorituksesta, mutta olen halunnut pitää ne edelleen omana aikanani ja käydä yksin kaupassa. Kohta on varmasti pakko jo ottaa Armas mukaan tai antaa koko vastuu hänelle. Ja nyt on sentään vasta viikko 27+1 menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina :)