Lääkäri-neuvola

Vihdoinkin eilen oli se päivä, jolloin pääsin ensimmäiselle lääkäri-neuvolakäynnille. Eihän siellä nyt mitään ihmeitä tapahtunut enkä odottanutkaan sen kummempaa. Hyvässä muistissa oli kuitenkin Eskon ajalta samainen käynti.

Ensin oli siis ihan perus terveydenhoitajan luona käynti. Minut vastaanotti joku minulle entuudestaan ihan outo terkkari. Täällä päin on tapana, että kuka tahansa terveydenhoitaja voi tehdä nuo perus tarkistuksen ennen lääkäriä ja muutoin käydään sitten mahdollisuuksien mukaan omalla terkkarilla. Noh, ihan mukava tämä terkkari oli ja kyseli kuulumiset ja voinnit. Mitattiin verenpaine ja se oli oikein hyvä 119/72. Painoa oli tullut +600g ensimmäisen neuvolan jälkeen. Nyt tosin punnittiin eri vaakalla. Kotivaaka kuitenkin näyttää edelleen pienempiä lukemia, mitä neuvolassa ekalla kerralla oli. Oman arvion mukaan painoa on tullut kokonaisuudessaan parisen kiloa verrattuna alkupainoon ennen raskautta.
Pissa katsottiin myös ja sokerit oli ok, protskut sen sijaan nousi heikosti plussan puolelle. Kuulemma se on ihan normaalia ja johtuu luultavasti reiluhkosta valkovuodosta. Ei aiheuta tässä vaiheessa toimenpiteitä.
Käytiin läpi myös yhdistelmäselunta verikokeiden tulokset ja niissä ei mitään erityistä ollut. Riskiä kromosomipoikkeavuuksiin ei ole. Hb oli ollut 130, joten sitä ei nyt ollut syytä mitata. Lopuksi sain seuraavan ajan ja se on sitten rakenneultran jälkeen 8.4

Sitten olikin lääkärin tarkistuksen vuoro. Oli aika nuorehko lääkäri, mutta ihan pätevän oloinen silti. Ihan alkuun lääkärikin kyseli vointeja ja kysyi sitten mun migreenistä, se kun on neuvolakorttiin merkattu. Kerroin sen vaivaavan satunnaisesti ja sain sitten sopiviin lääkkeisiin reseptin.
Lääkäri teki sisätutkimuksen, jossa kaikki oli kunnossa. Kohdunsuu oli kiinteä, kiinni ja kanavaa oli 3cm. Lääkäri arveli minulla olevien mahan puristusten ja ahdistusten olevan supistuksia. Kuulemma saisin sairaslomaa heti, jos en jaksa olla töissä. Kuunneltiin myös sydänääniä ja samantien, kun lääkäri sai anturin mahan päälle, alkoi viuhunat kuulua. +150 oli vauvan syke. Samoissa lukemissa oli Eskokin koko raskausajan. Mahtaisko enteillä sitten kuitenkin toista poikaa, vaikka itse olin melkein jo kallistumassa tyttöolon puolelle. Nyt en enään tiedä noista oloista, onko mulla sittenkään mitään...
Lopuksi kysyin vielä ummetuksesta ja kerroin, ettei mulla oikein meinaa siihen mikään auttaa. Kerroin, että Laxoberon oli ainoa, joka synnytyksen jälkeen pisti suolen toimimaan ja sain siunauksen käyttää sitä tarpeen vaatiessa. Ei kuitenkaan jatkuvaan käyttöön.

Nyt sitten vaan odotellaan maaliskuun lopussa olevaa rakenneultraa. Menispä kuukausi nopeesti, en malta odottaa!!!