Olipa kerran imetys

Olen tässä pohdiskellut aiheita, mistä kirjoittaisin tänne blogiin. Sen tiimoilta ideoita otetaan mielellään vastaan. Mistä te haluaisitte lukea täällä?

Tänään eksyin lukemaan vanhaa blogiani Eskon odotus ajalta ja silmiini osui näillä samoilla viikoilla kirjoittamani imetys postaus, jossa mietiskelin tulevan imetyksen haasteita. Sen innoittamana voisinkin nyt kertoilla hieman jotain Eskon imetysajasta, omista kokemuksistani ja siitä, mitä odotan tämän seuraavan kohdalla sen olevan.

Eskoa odottaessa minulla oli ajatuksena, että en stressaa imetyskestä sen enempää. Se joko onnistuu tai sitten ei enkä aio potea huonoa omaatuntoa tai paskamutsi fiiliksiä, jos lapseni kasvaisikin korvikkeilla rintamaidon sijasta. Vaan kuinkas sitten kävikään...

Heti synnärillä vauva pääsi rinnalle vain muutaman minuutin ikäisenä ja hoksasi kyllä heti, mistä siinä oli kysymys. Imuote oli alusta asti hyvä ja napakka, tuoreen äidin mielestä välillä liiankin napakka. Yllätyin todella siitä, kuinka valtava imuvoima pienellä ihmisen alulla voikaan olla. Ja voi niitä nänni parkoja siinä alussa. Rikkihän se iho uhkasi mennä ihan väkisinkin, vaikka kuinka rintoja hoiti. Lansinoh-voide olikin paras ystäväni ensimmäiset viikot. Sairaalassa sain hyvin imetysohjausta, kunhan vain sitä itse tajusin kysyä. Pyysin näyttämään eri asentoja, miten vauvaa voi imettää. Suurimmaksi osaksi imetin ensin makuuasennossa ja sen jälkeen istualtaan. Maitoa minulla riitti ihan kivasti, vaikka se nousikin rintoihin todenteolla vasta kotona. Maidon noustua kunnolla, olinkin heti saada mojovan rintatulehduksen. Kuume nousi melkein 40 asteeseen ja rinnat olivat tooooodella arat ja kuumottavat. Ei muuta kuin soittoa päivystykseen ja onneksi puhelimeen sattui kätilö. Sain hyvät kotihoito-ohjeet ja niillä alkava tulehdus meni ohi muutamassa tunnissa ja olo palautui normaaliksi.

Ohjeeksi sain suihkuttaa rintoja kuumalla vedellä ainakin 15 minuutin ajan. Sen jälkeen ne tuli lypsää ihan tyhjiksi ja laittaa sitten kaalinlehti hauteet 3 tunniksi molempiin rintoihin. Kaalinlehdistä rikotaan pinta esim. kaulimella ja asetetaan ne sitten ihoa vasten rintaliivien sisälle. Kaalinlehdet toimivat viilentävänä ja turvotusta laskevana hauteena. Suosittelen jokaista ostamaan kaalia varuiksi jääkaappiin, se todella toimii.

Tuon maidonnousun jälkeen meillä riitti maitoa enemmän kuin omiksi tarpeiksi ja lypsin sitä välillä pikkuisen pakkaseen. Kovin paljoa ei kannata lypsää, ettei maidon tuotanto koko ajan vaan lisänny. Rinnat oppivat tuottamaan maitoa oman vauvan tarpeisiin sopivan määrän. Vauvalle tulee välillä tiheänimun kausia, jolloin rinnalla saatetaan olla puolen tunnin välein. Tällöin vauva tavallaan tilaa itselleen enemmän ravintoa ja rinnat tottuvat pian muutokseen ja vastaavat kysyntään. Kannattaa antaa aina ensin vauvan imeä rintaa ja lypsää vasta sitten, jos rinta tuntuu vielä kovin täydeltä. Toisinaan on hyvä lypsää enempiä pois ennen kuin antaa vauvan imeä, tämä siinä tapauksessa, että maitoa todella on yli tarpeen, kuten minulla oli.

Meillä oli aika takkuinen taival imetyksen suhteen. Esko oli vain 6 viikon ikäinen, kun ensimmäiset rintaraivarit alkoivat. Luultavasti raivarit johtuivat siitä, että tuputin aluksi rintaa liian tiheästi jokaiseen kitinään ja toinen syy oli varmasti ns. suihkutissit. Maitoa tuli siis niin paljon, ettei lapsi ehtinyt kaikkea imeä. Heruttelin sitten välillä ylimääräistä maitoa harsoon ja annoin sitten vauvan taas imeä, kun pahin suihkuaminen oli ohitse. Välillä meillä oli hyviä kausia ja välillä taas raivaroitiin monta päivää putkeen. Jälkikäteen voin vain ihmetellä, kuinka jaksoin sen kaiken. Ehkä ne oli ne hormoonit, jotka antoivat äidille voimia.

Eskon ollessa 3kk ikäinen alkoi lakkoilu. Se tuntui todella pahalta minusta, kun yhtäkkiä vauvalle ei enään kelvannutkaan rinta ollenkaan. Soitin imetystukipuhelimeenkin ja kyselin neuvoja sieltä. Itkin miehelle, etten minä ole vielä valmis lopettamaan imetystä. Kaikki keinot otettiin käyttöön. Välillä imetin seisaaltani, välillä pimeässä vessassa, välillä kylppärissä ja välillä hoitopöydällä. Kuulemma paikan vaihtaminen saattaa hämätä vauvaa niin paljon, että alkaakin epähuomiossa imeä rintaa. Toisinaan se toimi, mutta usein ei. Esko alkoi huutaa pää punaisena heti, kun otin sen syliini imetysasentoon ja vaikka kuinka koitin vaihtaa asentoa, mikään ei auttanut. Meillä saattoi olla 6-7 tunninkin syöttövälejä, kun rinta ei vaan kelvannut. Kaikki ympärillä toitottivat, ettei vauva kuole nälkään ja kyllä se syö sitten, kun on nälkä. Ehkä siinä sitten niin kävikin, koska korviketta ei jouduttu kuitenkaan antamaan.

Tuossa 3kk iässä aloin antamaan rintamaidon lisäksi iltaisin Eskolle itse tekemääni maissivelliä. Sitä meni kuitenkin todella pieniä määriä alas aluksi enkä huomannut sen vaikuttavan mitenkään yösyöntien ja heräilyjen määrään. Parin viikon kokeilun jälkeen lopetin sen antamisen kokonaan ja jatkoin täysimetyksellä 4kk ikään asti. Sen jälkeen aloitimme kiinteiden maistelun pikkuhiljaa ja jatkoin imetystä muutoin ihan normaalisti.

Koska imetystaival oli ollut takkuinen, aloin pikkuhiljaa valmentautumaan henkisesti siihen, ettei se meidän kohdalla tule jatkumaan enään kovin kauaa. Juttelimme paljon Armaksen kanssa asiasta ja sain häneltä arvokasta tukea. Pian olin itse valmis siihen, että voin antaa myös korvikemaitoa lapselle, kun pullo hyvin kelpasi. Vähentelin imetystä pikkuhiljaa ensin niin, että jätin päivällä yhden kerran pois ja annoin silloin korviketta. Lopulta oltiin siinä tilanteessa, että yösyötöt jäivät pois noin 5kk iässä ja pian sen jälkeen imetin enään vain aamuisin ja iltaisin juuri ennen nukkumaan menoa. Tarkoitus oli jättää ensin aamuimetys pois ja sitten jossain vaiheessa iltakin. Siihen kohtaan minulle sattui risteily kavereiden kanssa ja olin yhden vuorokauden poissa. Risteilyn aikana tyhjensin rintoja pari kertaa pikkuisen, en siis tyhjäksi asti. Vain sen verran, että tukalin olo helpottui. Esko oli sen aikaa kotona pulloruokinnalla. Risteilyn jälkeen meillä jatkui perheen kesken kesälomareissu vielä muutaman päivän ja sen aikaa imetin Eskoa, koska se oli helpompaa. Kotona sitten päätin lopettaa imetyksen siihen paikkaan, kun ei vauvakaan tuntunut rintaa kaipaavan. Pullomaito kelpasi oikein hyvin. Meidän imetys loppui siis Eskon ollessa 5,5kk ikäinen ja siinä kohtaa kiinteitäkin meni jo todella hyvin.

Loppujen lopuksi kävi vielä niin "onnekkaasti", että Esko vieroitti itse itsensä korvikkeesta 9kk ikäisenä. Pienoinen huolenaihe se taas meille vanhemmille oli, kun tuon ikäisen lapsen maidonsaanti tarve olisi noin 6dl päivässä. Minkäs teet, kun ei se maito vaan enään kelvannut. Ei pisaaraakaan ja se maidon juonti loppui kuin seinään yhden vuorokauden aikana. Esko oli saanut 8kk ikäisestä saakka hapanmaitotuotteita, joten niiden määrää pikkuisen lisättiin ja sekoitin kaikkiin ruokiin korviketta. Lisäksi keittelin iltapuurot aina korvikkeeseen, näin saatiin tuo 6dl täyteen. Sain myös neuvolasta siunauksen alkaa kokeilemaan vähitellen ihan oikeaa lehmän maitoa. Se tuntui kelpaavan hyvin ja aluksi ne juodut määrät olivat todella pieniä. Eskon maha kesti todella hyvin, joten uskalsin pikkuhiljaa antaa enemmän maitoa ja pian siirryttiin kokonaan normaalin maitoon.

Tästä tuli nyt niin pitkä sepustus, että kirjoitan jossain vaiheessa kokonaan toisen postauksen siitä, mitä odotan ja toivon seuraavan lapsen imetykseltä. Uskoisin olevani nyt muutamaa kokemusta kokeneempi ja rohkeampi kaikessa vauvan hoitoon liittyvässä. Enkä aio tälläkään kertaa tressata imetyksestä, vaikka se yllättävän iso asia loppujen lopuksi oli viimeksikin.