Joka kerta aloitan postauksen päivittelemällä ajan kulua, mutta se vaan kuluu niin kamalaa vauhta, ettei tahdo itse pysyä perässä. Nyt olen jo tipahtanut kärryiltä viikkojenkin suhteen. Jossain 16-17 välissä ilmeisesti ollaan menossa ja huomenna uamulla on vihdoin ensimmäinen lääkäri-neuvola. Sen piti olla jo pari viikkoa sitten, mutta lääkäripulan vuoksi aikaa siirrettiin.
Mitään suurempia vaivoja ei ole ollut. Töissä tuntuu olevan melko raskasta nykyään ja väkisinkin on ollut pakko hieman hidastaa tahtia. Kyykistelyt ja kumartelut tuntuvat mahassa jo aika inhottavilta ja välillä mahaan tulee oikein sellainen puristava ja ahdistava tunne. Oisko se sitten harjoitus supistelua vai muuten vaan ahdistusta? Eskoa odottaessa en ainakaan huomannut/tuntenut yhtään supistusta ennen synnytyksen alkua. Mutta nythän tilanne voi olla ihan toinen. Mietinkin jo kuinkahan kauan kykenen töissä edes olemaan enään. Vielä olisi hyvä edes kuukausi-pari jaksaa. Onneksi ensi viikolla ollaan koko perhe yhdessä talvilomalla ja vietetään se ihan vaan kotosalla. Tulee tarpeeseen.
Voisinkin tehdä tästä ensimmäisen virallisen oirepostauksen, vaikkei mitään isompia oireita siis olekaan.
- Aristavat ja pinkeät rinnat. Rintojen aristus alkoi jo heti alkuraskaudessa ja niitä on jomotellut tasaiseen tahtiin koko ajan. Sen sijaan pinkeyttä ja kasvua olen huomannut vasta muutaman viimeisen viikon aikana. Nyt alkaa liivien kupit käymään ahtaiksi, pitänee alkaa kaivelemaan imetysliivejä kaapin perukoilta. Eskoa odottaessa olin siirtynyt isompiin liiveihin jo paljon aikaisemmin, mutta toisaalta sen raskauden tiimoilta kuppikoko kasvoi pysyvästi pari numeroa.
- Ummetus. Se on onneksi ollut aika hyvin hallinnassa ja ollut melko lievää. Toivottavasti ei tämän pahemmaksi missään vaiheessa menekkään. On se vaan niin ärsyttävä vaiva...
-Närästys. Sitäkin on satunnaisesti. Alkuraskaudessa oli enemmän, mutta nyt ei ole ollut juuri lainkaan. Vielä se ehtii tulla kunhan tämä maha tästä oikein kunnolla kasvaa. Renniepaketti kulkee aina mukana.
-Päänsärky. Välillä on ihan kamalia migreenikohtauksia, jotka kestävät ilman lääkitystä 2-3 vuorokauteen kerrallaan. Melko usein on myös ihan semmoista tavallista jomotusta takaraivolla. Kumpikaan ei ole yhtään mukavia ja kun ei tuo panadol auta kumpaankaan särkyyn yhtään mitään. Joudun sitten kärvistelemään monta päivää päänsäryn kourissa. Migreeni varsinkin on täysin sänkyyn kaatava vaiva.
-Väsymys. Kyllä vain, edelleen se vaan jatkuu ja jatkuu. Ihan jäätävä väsymys! Koskakohan tämä kenties loppuu ja alkaa se energinen keskiraskaus? Sitä odottellessa...
-Mahan ahdistus. Laitetaan nyt tämäkin tähän listaan. Tästähän kirjoitin pitkän pätkän tuohon alkupostaukseen, joten en ala tähän sen enempää enään jaarittelemaan.
Siinäpä nyt tuli päällisin puolin varmaan kaikki. Täällä siis voidaan ihan hyvin ja kasvatellaan masua, joka alkaa olemaan jo ihan vauvamasun näköinen ja kokoinen. Toivottavasti sama kasvutahti ei jatku ihan loppuun asti. Liikkeitä ei tunnu vieläkään, luultavasti. Välillä jotain muljuamisen tyyppistä on tuntunut, mutta en jotenkin usko, että se olisi vielä vauvan liikettä. Minusta se liike tuntuu liian ylhäällä ollakseen vauvan aiheuttamaa. Etuseinässä oleva istukka vaimentaa liikkeet aika tehokkaasti ja varmasti saan vielä muutaman viikon niiden kanssa odottaa. Huoh... odottavan aika on pitkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina :)