Huolta ja huojennusta

Yritänpä poikkeuksellisesti kirjoitella kuulumia päiväsaikaan. Saa nähdä, mitä tästä tulee, kun tuo Esko tuossa pomppii koko ajan ja huutaa joka toinen sekunti äitiä. Tahtoo vaan mennä niin, jos jätän iltaan nämä kirjoittelut, että jää väsymyksen takia kokonaan kirjoittamatta.

Olin sunnuntaina iltavuorossa töissä ja oli tosi rauhallinen ilta, niin mulla kuin hoitajillakin. Päätettiin sitten kahden kätilön kanssa, että koitetaan kuunnella sydänääniä. Oli kyllä alusta asti selvää, ettei osaston laitteilla vältämättä vielä näillä viikoilla kuule mitään ja niin siinä kävin, ettei mitään selkeää saatu kuuville sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Mulla on vielä istukka etuseinässä, joten sekin vaikutti asiaan tosi paljon. Kuulemma se on melkoinen panssari tuossa edessä ja onhan se vauva vielä tosi pikkuinen.

No, jokatapuksessa, alkoihan siitä melkoinen huoli itselle nousta. Entä, jos jotain onkin sattunut, jos vauva ei olekaan enään hengissä. Mietin jo todennäköisyyksiä kuinka mahdollista olisi hyvin menneen nt-ultran jälkeen tulla vielä keskenmeno. Vaikka kuinka yritin itselleni vakuutella kaiken olevan varmasti kunnossa, en silti saanut mielenrauhaa.

Eilen soitin neuvolaan ja sain ajan tälle aamulle kuuntelemaan sydänääniä. Pääsinkin neuvolassa sen terkkarin luokse, jolla on talon ainoa ultralaite käytössään. Terkkari ehdotti heti aluksi, että katsotaan ensin ultralla ja kuunnellaan sitten niitä ääniä. Kuvaruudulta näkyi heti, että kaikki on vallan mainiosti. Möhis (tekonimi) rupesi oitis potkimaan anturia ja vilkutteli äidille sormet harallaan. Ei selvästikkään tykännyt aamurauhan häiritsemisestä ja lopulta käänsi meille selkänsä. Sydänkin jyskytti oikein mallikkaasti ja napakat äänet sieltä kuuluikin. Keskisykkeeksi saatiin 155. Nyt on taas mammalla mielenrauha ja voin lopettaa ressaamisen tähän. Tästä alkaa nyt masun kasvattelu oikein urakalla.

Tänään jopa innostuin hypistelemään Cittarissa pikkuruisia vaatteita, mutta jätin ne vielä suosiolla kauppaan. Kaikki vaatteet tuntuu olevan selkeästi joko poika tai tyttövärisiä. Missä ne kaikki suloiset keltaiset, ruskeat, vihreät yms. unisex väriset vaatteet on? Ehkä kuitenkin ostan ensimmäiset vaatteet vasta rakenneultran jälkeen, mikäli nyt vaan maltan sinne asti odottaa. Voi olla että kiusaus kasvaa liian suureksi, jos vastaan kävelee joku suloinen vaate.