Armotontaa.... väsymystää...

Niin kovasti lupailin edellisessä postauksessani tulevani kirjoittamaan kuulumisia vielä tämän viikon aikana. Noh, juuri ja juuri kerkesin vielä. Aika vaan katoaa jonnekin.... ilmeisesti työmaalle. Vaikka mulla olikin tällä viikolla vain 3 päivän työviikko, en silti ole saanut kotona yhtään mitään aikaiseksi. Väsyttää niin vietävästi ihan koko ajan. Nukun helposti 10-12 tuntia yön aikana ja silti vaan väsyttää.

Nukkumiseni on tosin mennyt taas melko huonoksi. Heräilen monta kertaa yössä ja hyvin herkästi jossain vaiheessa käy sitten niin, etten saakaan enään unta ja pyöriskelen vain sängyssä. Muistan Eskon raskausajasta saman ilmiön. Lähes joka ikinen yö heräsin aamuyön tunteina ja saatoin 2-3 tuntiakin valvoa sängyssä saamatta unta. Nukahdin uudestaan vasta 6-7 aikaan, kun Armas lähti töihin ja sain jäädä yksin jatkamaan unia. Nyt ei auta tuokaan enään, kun aamuvuorojen aikaan herätyskello soi jo 5 aikaan. Onneksi iltavuorojen aikaan saan sentään nukkua, vaikka 10 asti jos oikein väsyttää. Menee vaan sitten koko päivä ihan piloille, kun joudun lähtemään töihin ajelemaan jo 11 maissa.

Mutta mutta.... Täällä tuli tänään täyteen rv 12. Kriittiset ajat alkavat olla takana, ihanaa. Maanantain nt-ultran jälkeen uskaltaa varmasti jo huokaista ja alkaa tosissaan keskittymään tähän pikkukakkosen odotteluun. Toivottavasti siellä on kaikki kunnossa. En ole edes varma, pääsekö Armas tulemaan mukaan. Sillä, kun on nuo työhommat välillä semmoisia, ettei voi noin vain lähteä kaupungille.

Voi jestas tätä haukottelun ja väsymyksen määrää. Ajatuskaan ei kulje yhtään ja päässä suttaa vaan ihan tyhjää. Sitä seesteistä ja energistä keskiraskautta odotellessa.... viimeksi sitä ei tullut koskaan...