Taas on aika hurahtanut tosi nopeesti. Jossain vaiheessa se tuntui enemmän matelevan, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että aika loppuu kesken. Kaikki on vielä tekemättä ja laittamatta ja laskettuun aikaan on vain 6 viikkoa! 6 viikkoa! Tosin, en usko, että tämä beibe syntyy yhtään sen aiemmin kuin veljensäkään aikoinaan. Sen valossa tässä olisi vielä n. 8 viikkoa armon aikaa jäljellä.
Maha tuntuu kasvaneen taas ihan kamalasti. Hieman jäi edellisillä neuvolakäynnillä häiritsemään, kun sf-mittaa ei otettu ollenkaan. Ei siis ole faktatietoa mahan kasvusta. Vauva tuntuu käteen ihan selvästi, vaikka en osaa sen asentoa sen tarkemmin eritelläkään. Viimeksi neuvolassa vauva oli raivotarjonnassa ja uskoisin olevan edelleen. Takapuoli tai selkä sen sijaan on ylhäällä ja tuntuu selvänä kovempana kohtana jommalla kummalla sivulla yleensä. Liikkeitä tuntuu melkeinpä ympäri mahaa ja välillä tuntuu kuin pieni kuula menisi pitkin mahaa. Lienee kantapäät :)
Olo on edelleen ihan hyvä. Jonkinasteista väsymystä on taas liikkeellä, mutta se nyt ei ole mitenkään tavatonta, kun minä olen kyseessä. Onneksi Esko on sisäistänyt kesäloman idean kiitettävästi ja nukkuu usein aamuisin 9-10 saakka. Saapahan aamuntorkku äitikin nukkua pitkään. Yöt olen saanut nukuttua myös yllättävän hyvin. Yleensä herään yhden kerran vessan yöllä ja nukahdan melko pian uudestaan. Jos oikein kovasti väsyttää niin saatanpa torkahtaa päivälläkin, kun Esko nukkuu päikkäreitä.
Muuten, vaikka olo onkin hyvä, en silti vaan jaksa tai kykene tekemään oikein mitään. Pelkkä ruoanlaittokin tuntuu maratooniin verrattavalta suoritukselta, mistään muusta kotitöistä nyt puhumattakaan. Eilinen kauppareissu Prismaan meinasi olla jo täysin ylivoimainen tehtävä. Onneksi Armas oli mukana henkisenä tukena. En taida enään ilman häntä lähteäkään kyläkauppaa kauemmaksi yksinään.
Meillä meni tällä viikolla asunto myyntiin ja sen myötä alkaa sitten näytöt ja näyttöihin siivoamiset. Kukahan meillä oikeasti jaksaa siivota joka viikko koko talon lattiasta kattoon. En minä ainakaan. Ja sitäpaitsi mullahan on ihan lääkärin määräyskin jättää kaikki raskaammat hommat tekemättä. Onneksi äiti lupasi tulla "räjäyttämään" meidän pesuhuoneen lattian. Toivottavasti se suorastaan räjähtää puhtaaksi. Toivotaan nyt kovasti, että meillä olisi onni matkassa ja saisimme tämän pian myytyä. Toki siinä on sitten se puoli aina olemassa, että tässä voi olla vielä muuttokin edessä ennen vauvan syntymää. Huh huijaa vaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti ilahduttaa aina :)