Laskettu aika

Se ois tänään laskettu aika. Eipä tainnut tämäkään vauveli kovin täsmällinen olla saapumisensa suhteen. Ei niin minkäänlaista merkkiä mahdollisesti lähestyvästä synnytyksestä.

Lasketunajan kunniaksi oli tänään neuvolakin. Oma terkkarini oli palannut lomalta ja oli ihan mukava päästä hänet vielä tapaamaan. Rutiini käynti, ei mitään erikoista. Verenpaine oli hyvä, pissa puhdas. Painoa oli tullut taas pikkuisen lisää, mutta siitäkään ei sanottu mitään. Sitten sykkeiden kuuntelua. Hienosti jumpsutti 130 luokkaa ja heti, kun innostui liikkumaan pikkuisen, syke pomppasi 145. Kuulemma aika ahtaat oltavat jo on ja vauva ihan sykkyrässä mahassa. Sf-mitta oli edelleen 32cm. Ei ole kasvanut viime viikkoina ollenkaan. Pään kiinnittymistä ei terkkari kokeillut ollenkaan.

Seuraavan ajan sain jo ensi viikon tiistaille. Saan kuulemma silloin lähetteen yliaikais kontrolliin. Luultavasti se menee sitten vielä seuraavalle viikolle. Toivotaan nyt kumminkin, että tämä beibe päättäisi tulla ennen sitä jo maailmaan. Itse olisin jo ihan valmis synnytyspuuhiin.

Sen suurempia oireita ei ole. Nivuset on ainoa, joka todella vaivaa. Eikä nekään vaivaa muuten kuin nukkuessa, kun pitäisi kylkeä kääntää. Voi jestas, että osaakin olla vaikeaa ja kivuliasta. Ja vessaan nouseminen on yhtä tuskaa. Jalat ei meinaa kantaa sitten millään ja saan laahustaa kuin mikäkin mummo seinistä tukea ottaen.

Olen vihdoin saanut suunnilleen kaikki vauvaa varten valmiiksi. Vaatteiden kanssa nyt on koko ajan pesua ja viikkausta, kun olen uusia ostellut. Pesekelen niitä sitä mukaa, kun niitä tulee. Eilen sain pakattua kotiutumisvaatteet kaukaloon valmiiksi. Mies saa sitten tuoda ne tullessaan, kun on kotiin lähdön aika. Sairaalakassi sen sijaan on vielä ihan täysin pakkaamatta. Eiköhän tuon ehdi sittenkin, kun se lähdön hetki koittaa. Sitä odotellessa...